ERILAISIA PERHEITÄ
• perheen ja sen jäsenten vuorovaikutussuhteet ovat keskeisiä ympäristötekijöitä pohdittaessa lapsen persoonallisuuden kehitystä ja selitettäessä hänen käyttäytymistään
• tavallisesti perhe mielletään yksiköksi, jossa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa ja heidän biologisia lapsiaan
- Suomessa kuitenkin lisääntyvä joukko lapsia, jotka eivät ole kasvaneet tällaisessa ”tavallisessa” perheessä, esimerkiksi adoptiolapset ja sijoitetut lapset, vanhempi kuollut tai vanhemmat eronneet -> yksinhuoltajaperhe tai uusperhe
- normaalisuuden näkökulmasta nämä ”epätavalliset” perheet nähdään poikkeavina perheinä, joissa asuminen on riski lapsen kehittymiselle -> lapsella usein käyttäytymishäiriöitä
• uusperheiden keskeisin ongelma on erilaisten uusien suhteiden hyväksyminen ja määritteleminen -> mitä huonommin suhteet on määritelty ja hyväksytty, sen todennäköisemmin perheen lapsilla voi esiintyä käytöshäiriöitä heidän reagoidessaan tilanteeseen
• yksinhuoltajaperheissä ja uusperheissä on mahdollista kokea tavallista enemmän kateutta, mustasukkaisuutta ja vaikeuksia hyväksyä toista perheenjäsentä, toisaalta kasvaminen myönteisessä ilmastossa uusperheessä mahdollistaa erilaisten taitojen ja ominaisuuksien hankkimisen (sopeutuvaisuus, uuden hyväksyminen, monipuoliset näkemykset erilaisiin ihmissuhteisiin ja erilaisuuden hyväksyminen)
• lapsen käyttäytymiseen vaikuttavat hänen kehonsa ja sen toiminta, perimänsä ominaisuudet, varhaiset kokemuksensa toisista ihmisistä, nykyhetken vuorovaikutussuhteensa sekä hänen ympäristönsä normit, arvot ja ihanteet -> arvioitaessa lapsen käyttäytymistä tulee häntä tarkastella kaikista näistä näkökulmista
LAPSEN PERIMÄN JA FYSIOLOGISTEN TEKIJÖIDEN MERKITYS KÄYTTÄYTYMISESSÄ
• lapsen normaalissa kehityksessä ilmenevät hänen biologisilta vanhemmiltaan perimänsä ominaisuudet (esim. lahjakkuuden eri muodot, aktiivisuus, yritteliäisyys)
• lapsen kehittyessä keskeinen tekijä on, kuinka vanhemmat ja muu ympäristö suhtautuu ja vaikuttaa lapsen perinnöllisiin ja muihin biologisiin ominaisuuksiin
• perimän merkitys ei ole kohtalonomaista ja muuttumatonta, vaan lapsen persoonallisuudessa varhain ilmenevät piirteet jalostuvat myöhempien myönteisten vuorovaikutuskokemuksien kautta toimivaksi persoonallisuudeksi -> jos lapsi kohtaa ympäristössään vain kritiikkiä, syrjintää ja laiminlyöntiä, hänen on vaikeampi rakentaa itsetuntoaan ja tulla toimivaksi jäseneksi yhteiskuntaan
• lapsen ruumiin epämuodostumat ja tavallisuudesta poikkeavat ominaisuudet ym. saattavat aiheuttaa lapselle itsetunto-ongelmia ja häpeää, joita kompensoidessaan lapsi saattaa alkaa käyttäytyä poikkeavasti (esim. vihamielisesti) tai vetäytyy ja eristäytyy yksinäisyyteen
• perittyjen ominaisuuksien erottaminen vuorovaikutussuhteiden ja samaistumisen kautta kehittyneistä luonteenpiirteistä on vaikeaa -> lapsi ei peri suoraan jotakin tietynlaista piirrettä, mutta hänellä on perityt valmiudet kehittää omille vanhemmilleen tyypillisiä käyttäytymismalleja
• perimä mahdollistaa tietynlaiset käyttäytymismallit, mutta oleellisella tavalla hänen käyttäytymisensä lopulliseen muotoon vaikuttaa merkittävien aikuisten reagoiminen hänen tekemisiinsä
VARHAISTEN KOKEMUSTEN MERKITYS LAPSEN KÄYTTÄYTYMISESSÄ
• psykoanalyyttinen persoonallisuusteoria painottaa varhaisten ihmissuhdekokemusten merkitystä lapsen persoonallisuuden kehityksessä ja siten myös häiriökäyttäytymisessä
• lapsen eri kehitysvaiheissa kokemat kasvatukselliset toimenpiteet, arvostus ja välittäminen sävyttävät hänen myöhempää käyttäytymistään
• lapsen tunnetasolla tapahtuva laiminlyöminen saattaa joissain tilanteissa saada hänet kokemaan itsensä arvottomaksi ja kyvyttömäksi arvostamaan muita ihmisiä → seurauksena voi olla väkivaltaa itseä tai muita kohtaan
• lapsen liiallinen huolehtiminen ensimmäisten elinvuosien jälkeen johtaa riippuvaisuuden lisääntymiseen vähentymisen sijaan ja lapsen kyvyttömyyteen hoitaa asioita oma-aloitteisesti
• lapsen varhaiskehityksen ajan kokemuksien vaikutukset hänen persoonallisuudelleen eivät ole kohtalonomaisia ja muuttumattomia → ihmisen persoonallisuus kehittyy läpi elämän, ja siten myöhempien kehitysvaiheiden myönteiset tapahtumat voivat korjata aiemmissa vaiheissa koettujen traumojen vaikutuksia (esim. huostaanotettujen lasten persoonallisuuden kehityksen harppauksenomainen eteneminen myönteiseen suuntaan)
VUOROVAIKUTUSSUHTEET KÄYTTÄYTYMISEN SÄÄTELIJÖINÄ
• perimän ja varhaisten kokemusten lisäksi merkittävä lapsen käyttäytymisen muovaaja on tilanne, jossa lapsi on, ja kenen kanssa hän on vuorovaikutussuhteissa (esim. lapsen käyttäytyminen päiväkodissa/koulussa usein erilaista kuin kotona)
• kotona ja päiväkodissa/koulussa säännöt voivat poiketa toisistaan → mitä samankaltaisempia vaatimuksia lapseen kotona ja päivähoidossa kohdistetaan, sen helpompaa hänen on sopeutua yhteiskuntaan
• lapsen ja aikuisen välisissä suhteissa on keskeistä, kuinka kumpikin osapuoli reagoi toisen käyttäytymiseen
• sirkulaarisessa ajattelussa lapsen häiriökäyttäytymisen jatkuminen on riippuvainen siitä, miten ympärillä olevat ihmiset siihen suhtautuvat
• vanhempien ja opettajan tulee pystyä keskustella lasten kanssa lasten toiveistaan ja huomioida myös lapsen näkökulma
• lasten tottelemattomuutta vanhempi voi yrittää ratkaista käyttämällä auktoriteettiaan: kiristys, pakotus → riittävä keino hallita lasta, mutta eivät tue parhaalla tavalla lapsen kehitystä
• voimakastahtoisten lasten ja heidän vanhempiensa välisissä suhteista ilmenee erityisiä hankaluuksia auktoriteettia käytettäessä → tällainen jatkuva juupas-eipäs -asetelma saattaa myrkyttää vanhemman ja lapsen välisen suhteen, ja silloin vuorovaikutuksesta jäävät pois lapsen kehitykselle tärkeät myönteiset kokemukset omasta ainutkertaisesta merkityksestä ja kuulluksi tulemisesta
• lapsen kanssa selviää useista ongelmatilanteista, jos vanhempi pyrkii selvittämään itselleen, kuinka lapsi näkee tilanteen → saman tapahtuman tai asian voi tulkita eri tavoin riippuen omista kokemuksista ja motiiveista
KASVUYMPÄRISTÖN ERILAISTEN ARVOJEN JA ASENTEIDEN MERKITYS
• ihmisen käyttäytymistä voidaan selittää myös arvoja ja asenteita sekä niiden välisiä ristiriitoja tutkimalla
• varhaisiin kokemuksiin kuuluu ympäristön arvojen omaksuminen, myös erilaiset uskonnolliset ryhmät, poliittiset puolueet, urheiluseurat jne. edustavat itselleen tunnusomaisia arvoja, joita ryhmään kuuluvat kunnioittavat ja toteuttavat
• suomalaisten elämää hallitsevat myös lait ja asetukset sekä epäviralliset säännökset, kuten käyttäytymissäännöt
• lapsen käyttäytymisessä esiintyy usein ongelmia, jos eri yhteisöt kohdistavat häneen ristiriitaisia odotuksia → lapsi kokee arvojen ristiriidan esimerkiksi, jos kodin ja päiväkodin arvomaailmat ovat erilaiset (esim. ruokailutavat)
• kummallakin vanhemmalla on oma taustansa siihen kuuluvine arvoineen ja sääntöineen → usein kumpikin vanhempi pyrkii saamaan omat kasvatusihanteensa käyttöön → ristiriitaisten arvojen tarjoaminen haitallista lapselle → lapsella esiintyy tottelemattomuutta ja käytöshäiriöitä
KEINOT VAIKUTTAA PULMATILANTEISSA
• systeemiteoreettisen viitekehyksen mukaan muutos jollakin ihmiseen käyttäytymiseen vaikuttavalla alueella muuttaa kaikkien systeemiin kuuluvien ihmisten suhteita ja tuo siten tullessaan erilaista käyttäytymistä
• vanhempien ja opettajien välinen yhteistyö, josta lapsi ymmärtää, että nämä tukevat toisiaan ja pyrkii yhteiseen päämäärään, johtaa hyvään tulokseen
• vanhempien ja ammattilaisten yhteistyössä työntekijän on hallittava keskustelutekniikka ja oltava avoin erilaisille näkemyksille ja ongelmanratkaisuehdotuksille
• perhekeskeisessä terapiamallissa halutaan tukea ja auttaa vanhempia löytämään keinoja hallita lastaan ja auttaa heitä muodostamaan aiempaa toimivampi suhde lapseensa → mitä aiemmin lapsen suhde vanhempiin saadaan muuttumaan ja hänen häiriökäyttäytymisensä hallintaan, sen enemmän korjaavia ja myönteisiä kokemuksia lapsi ennättää saada → myönteinen persoonallisuuden kehitys
• terapeutin keskeinen tehtävä on tarjota apuaan huomioiden asiakkaittensa toivomukset, tavat ja kyvyt niin ongelman aiheuttajan kuin hoitomenetelmän suhteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti