13. Lapsen vammaan liittyvien haasteiden huomioiminen OSA 1

                                                     Lapsen motorinen kehitys

• Vauvan liikkeet (alle 3-4kk) ovat eri heijasteiden (refleksien) hallitsemia. Primitiiviheijasteita ovat:    asymmetrinen tooninen niskaheijaste, Moron heijaste, automaattinen kävely sekä tarttumisheijaste käsissä ja jaloissa
• Primitiiviheijasteiden häviäminen on edellytys asentoreaktioiden kehittymiselle. Asentoreaktioiden avulla lapsi pyrkii pitämään päätään pystyssä asennosta riippumatta. Vuoden iässä lapselle kehittyvät suojaheijasteet, joiden tehtävä on suojata esimerkiksi äkillisissä putoamisissa tai asennon muutoksessa. 

Karkea- ja hienomotoriikka

vastasyntynyt                    asento fleksiovoittoinen (raajat koukussa), käsien käyttö heijasteiden varassa

2kk                                  hapuilee riippuvia esineitä

3kk                                  käsistä nostaessa kykenee pitämään pään muun vartalon kanssa linjassa

3-4kk                              tuo molemmat kädet vartalonsa keskilinjaan, leikkii käsillään 

5kk                                  tekee uimaliikkeittä ollessaan päinmakuulla, käntyy 

6kk                                  päänasento ja kääntyminen hyvät, vetää varpaitaan suuhun

6-9kk                              siirtyy paikasta toiseen

8kk                                  kykenee istumaan

1v                                    osaa kävellä tai harjoittelee kävelemistä 

1,5v                                 juoksu haparoiden

*Käden liikkeet kehittyvät yhteistyössä näkö- ja kosketusaistin kanssa. Esineitä tavoittelemalla lapsi hahmottaa avaruudelliset ulottuutensa -> kongnitiiviset taidot kehittyvät

                                                           CP ja sen muodot

• Yleisin lasten tuki- ja liikuntaelin vammoista, oireet vaihtelevat hyvin lievistä toiminnan rajoitteitsa kokonaisvaltaiseen toiminta- ja liikuntakyvyttömyyteen
• Syitä hapenpuute, tapaturmat ja ensimmäisinä elinvuosina sairastetut sairaudet (vammautuminen voi tapahtua ennen syntymää, syntymän aikana tai ensimmäisinä elinvuosina)
• Kolme päätyyppiä:

           1. Spastisuus

               ¤ 70%:lla CP-lapsista on spatista hypertonusta, joka jäykistää lihaksia

               ¤ 30%:lla CP-lapsista toinen puoli kehosta on halvaantunut (hemiplegia spastica)

               ¤ Diplegia spasticassa molemmat alaraajat ovat jäykät

               ¤ 10-15%:lla CP-lapsista kaikki neljä raajaa ovat halvaantuneita (tetraplegia spastica)

    

           2. Atetoosi

               ¤ Ei-tahdonalaiset, matomaiset hitaat liikkeet (5-15%)

               ¤ Esimerkiksi irvistykset, suun lukkiutuminen, kuolaaminen, lisävammana usein kuulovamma

           3. Ataksia

               ¤ Tasapainovaikeudet ja koordinaatiohäiriöt, lihastonus alhainen (5-10%)

               ¤ Vapinaa ja tärinää raajoissa 

*CP-vamman lisäoireita ovat kuulon häiriöt, näön häiriöt, kohtausalttius, kehitysvammaisuus, oppimisvaikeudet, epilepsia ja puheen ongelmat. 

*Muita liikuntaelin sairauksia ovat esimerkiksi lihastaudit (tuhoavat tai surkastuttavat lihaksia), selkäydinkohju (lihasvoiman epätasapaino), tapaturmien aiheuttamat vammat. 

*CP-lapsen tapapaino- ja suojarefleksien puutteellisuus ja epävarmuus vaikuttavat raajojen liikelaajuuksiin, tukeutumiseen äkillisissä tilanteissa, liikkeiden ajoitukseen ja suuntaamiseen -> aiheuttaa epävarmuutta liikkumiseen

*CP-vammaisen lapsen motorisen kehityksen tukeminen tarkoittaa lapsen yksilöllistä tuntemista ja ohjaamista, lasta tulee ohjata hallitsemaan päätään ja asentoaan, jotta voisi käyttää käsiään ja kommunikoida. Lapsi tarvitsee liikettä, rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. 

Kuntoutus osana arkea

• Yleensä sisältää erilaisia terapioita (puhe-, fysio-, toimintaterapiaa), tukitoimia opetuksen järjestämisessä (HOJKS + apuvälineet) ja jokapäiväisessä elämässä, jotta voi selvitä arjen mahdollisimman itsenäisesti. 
• Oppiakseen lapsi tarvitsee toistuvaa harjoittelua, motorista harjoittelua voidaan soveltaa arkipäivän toimiin, kuten paikasta toiseen siirtymiseen, askarteluun ja leikkimiseen
• Tärkeää on vanhempien, terapeuttien ja päiväkodin hoitajien yhteistyö ja yhdessä asetetut tavoitteet, sekä lapsen mielipiteen huomioonottaminen
• Liikuntavammaisen motoriselle kehitykselle on tärkeää että ympäristö on liikkumiseen motivoiva ja houkutteleva, monipuolinen yhdessä ja yksin liikkumiseen. Myös erilaisten apuvälineiden käyttö tarpeen mukaan on tärkeää (kaiteet, kävelyteline, kepit)

Konduktiivisen opetuksen viisi periaatetta: 

(eli aikuiset voivat auttaa lasta oppimaan yhdistämällä opittavat asiat yhdeksi kokonaisuudeksi, Andreas Petön kysymys: kuinka voidaan auttaa lasta auttamaan itse itseään)

                   1. Oppiminen ja toimiminen tapahtuu ryhmässä (kannustaa & sosiaalisuus)

                   2. Houkutteleva ja omatoimisuuteen johdatteleva ympäristö

                   3. Ohjelman perusajatus on se, että lapsen omaehtoinen liikkuminen ja toimiminen johtaa                             myös muuhun oppimiseen (tehtävät, jotka vaativat ongelmanratkaisua & aistien                                             harjoittaminen)

                   4. Rytminen intentio tukee oppimista (rytmi, laulut, lorut tahdittavat liikkeitä ja suoritusta)

                   5. Moniammatillinen tiimi suunnittelee, toteuttaa ja arvioi oppimisryhmän toimintaa 

*Kasvattajien tehtävänä on suunnitella ja sisällyttää lapsen päivittäisiin leikkeihin, arjen toimiin ja oppimistuokioihin hänen kokonaisvaltaista oppimistaan ja koututumistaan edistäviä toimia ja tehtäviä. Kuntoutuksen tulee tukea myös sosiaalista ja emotionaalista kehitystä.

Kokonaisvaltainen kuntoutus

- Jokaiselle liikuntavammaiselle on tärkeää löytää ne yksilölliset asennot, jotka helpottavat työskentelyä ja estävät vääriä liikemalleja (peilien avulla asennon tarkistaminen)

- Hemiplegia-lapsen tulee aktivoida halvaantunutta puoltaan, kuntoutus tarvittaessa tehtävä "kädestä pitäen"

- CP-lapsen on nähtävä hyvin, pää kohtisuorassa katsottavaa kohdetta kohti. Pään kääntäminen voi aiheuttaa epätoivottuja heijastereaktioita

- Pukemis-, kantamis- ja syöttämistilanteista tulisi tehdä positiivisia 

- Omatoimisuuden tukeminen, tarvittavan ajan anto, rohkaisu  sekä vuorovaikutus eri tilanteissa on tärkeää 

- Tärkeä antaa lapsen puhua rauhassa; puheongelmien vuoksi voidaan joskus saada väärä kuva lapsen taidoista. Puheongelmien kohdalla on selvitettävä, onko ongelma puheentuotossa, -ymmärtämisessä tai -vastaanotossa. 

- CP-vammaisella omaehtoisen leikin kehittyminen on usein vaikeaa, liikkumisen esteestä voi helposti tulla sosiaalisen toiminnan este. Kuntouttajan tulisi luoda leikkitilanteita sekä antaa kokemuksia leikistä. 

                                                         Kuulovammainen lapsi

• Kuulovammaisia Suomessa 15% väestöstä, kuulovammat jaotellaan neljään osaan; lievä, keskivaikea, vaikea ja erittäin vaikea (termejä: huonokuuloinen, kuuro, kuuroutunut, viittomakielinen)
• Kuuloa tutkitaan neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa ikäkausitarkastusten yhteydessä, tavoitteena seuloa ne lapset, joiden kuulo on alentunut -> tarkempi tutkimus sairaalan kuulokeskusksessa/asemalla
• Riskitekijöitä kuulovammalle:  1. aivokalvontulehdus 2. epämuodostumat pään tai kaulan alueella 3. hoidettu vastasyntyneenä teho-osastolla 4. suvussa esiintyy kuulovammaisuutta
• Tukimuotoja ovat apuvälineet, kommunikointitapa, perheen tukeminen
• Perheen tekemät havainnot kuulovammaisuudesta tulee ottaa vakavasti, ja ne voivat olla mm.: lapsi ei käännä päätään äänenlähdettä kohti, lapsi kyselee jatkuvasti "mitä", puheenkehitys viivästynyt, äänensävy poikkeava ja puheessa on paljon virheitä 
• 1/3 kuulovammaisista todettu erilasteista monivammaisuutta, lisävammoina esimerkiksi liikunta- tai näkövamma. Myös kielenkehityksen erityishäiriöt ja keskittymishäiriöt liittyvät kuulovammaisuuteen.

Erilaisia tuen muotoja

• Tukiviittomat, huulioluku, viitottu puhe, kuulokojeet yms apuvälineet, viittomakieli, sisäkorvaistute, kuvat, esineet, piirrokset
• Sisäkorvaistutteisia lapsia Suomessa 160 = tuo haasteita päiväkoidon ja koulun henkilökunnalle, sillä integroituvat enenevissä määrin tavallisiin ryhmiin ja lähikouluihin
• Kuntoutuksessa käytössä käsite kuuloikä, joka tarkoittaa aikaa, jona lapsen on ollut mahdollista saada kuuloaistimuksia sisäkorvaistutteen aktivoinnin jälkeen. Aikuisen tehtävä on innostaa sisäkorvaistutetta käyttävää lasta juttelemaan ja kuuntelemaan, osoittaa iloa kuunteluyrityksiin ja antaa palautetta.
• Sosiokulttuurisen näkemyksen mukaan viittomakielisyys/kuurous on yksilön positiivinen ominaisuus jo pelkästään kielensä ja kulttuurinsa vuoksi.

Kommunikointimenetelmän valinta

• Lapsen kommunikointimenetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten lapsen yleinen terveydentila, kuulovamman syntymisen ajankohta, kuulovamman aste ja näkökyky
• Tukiviittomia (puhetta tuetaan viittomalla keskeiset sanat) käytetään myös dysfaattisten, autististen ja kehitysvammaisten lasten opetuksessa. Viitotussa puheessa puhutaan ja viitotaan samanaikaisesti. Viittomakielessä tärkeää on käsien liikkeiden ja muotojen lisäksi ilmeet ja vartalon liikkeet.
• 90% kuuroista lapsista syntyy kuuleville vanhemille -> emotionaalinen stressi vanhemmille, tieto ja kokemus puuttuvat, epätietoisuus ja uuden kielen opettelu (koko perhe saa kotiopetusta, tärkeää on että koko lapsen lähipiiri opettelisi viittomakieltä)
• Kyky käyttää viittomakieltä arjessa vahvistaa lapsen itsetuntoa, henkilöiden välistä kontaktinottoa,  itsenäisyyttä ja rohkeutta kommunikoida
• Lapselle opetettava ylä- ja alakäsitteet (mänty, kuusi, puu), yleiskäsitteet (edessä, takana, jälkeen), synonyymit (karhu, otso, mesikämmen) ja kuvainnolliset sanat (loska, pakkaslumi, sohjo). Syy-seuraussuhteet on myös syytä selittää selkeästi.
• Päivähoidon valinnassa on huomioitava se, että päiväkoti tukee lapsen kokonaiskehitystä ja ennen kaikkea kielenkehitystä. Viittomakieliset lapset tarvitsevat viittomakielisen ympäristön
• Kuulovammaisella on usein avustaja, jonka tehtävänä on auttaa ja kannustaa lasta osallistumaan ja toimimaan muiden lasten kanssa. Viittomakielinen avustaja toimii myös kielellisenä mallina ja tukee viittomakielen kehitystä
• Tärkeää sopiva puhetahti, visuaalisuus, valaistus, etäisyys puhujaan, ilmeiden käyttö, istumapaikka
• Vaikeasti kuulovammaiset kuuluvat pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin
• Kuntoutusohjaaja arvioi ryhmätilan kuunteluolosuhteet, antaa tietopaketin kuulovammaisuudesta ja on tärkeä yhteyshenkilö vanhemmille ja henkilökunnalle. Yhteistyö, tiedonkulku, luottamus, suunnitelmien ja tavoitteiden luominen vanhempien ja henkilökunnan välillä tärkeää! 

Lähteet
https://www.baby-connect.com/images/baby2.gif
http://brainfitnessstrategies.com/blog/wp-content/uploads/2010/10/Cerebral-Palsy.jpg
http://www.ppchero.com/wp-content/uploads/2011/12/Happy-Baby.png
Pihlaja, P & Viitala R. 2004. Erityiskasvatus varhaislapsuudessa. Helsinki: WSOY

Lisätietoa heijasteista!!!
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/0_1-vuotias/mita_ihmeen_heijasteita/

-PINJA