Jaetaan 7 pääryhmään
1) Trauman aiheuttama stressihäiriö.
- Äkillinen yksittäinen tapahtuma, monien traumaattisten tapahtumien sarja, jatkuva stressi.
- Oireina nukkumaanmenon vaikeus, pelot, aggressiivisuus ja leikin väheneminen.
2) Mielialahäiriöt
- Jaetaan 6 alaryhmään: ahdistushäiriö, pitkittynyt surureaktio, masennus, emotionaalisen ilmaisun häiriö, sukupuoli-identiteetin häiriö ja kiintymyssuhteen deprivaatiohäiriö
- Liittyvät varhaisen vuorovaikutuksen häiriöihin sekä kiintymyssuhteen ja hoivan puutteeseen
3) Sopeutumishäiriot
- Selkeän tapahtuman aiheuttamat tilapäiset, suhteellisen lievät oireet (äidin meno töihin, hoitopaikan muutos)
- Oireina alakuloisuus, kiukuttelu ja vakavuus
4) Säätelyhäiriöt
- Vaikeuksia säädellä käyttäytymistään ja fysiologisia, sensorisia, motorisia sekä tarkkaavaisuuteen ja mielialaan liittyviä prosesseja
- Lapsi voi reagoida ärsykkeisiin yliherkästi tai liian alireagoivasti ja kontroloida liikkeitään ja käyttäytymistään huonosti
5) Nukkumiskäyttäytymisen häiriöt
- Sellaiset häiriöt, joissa ei ole muita oireita
- Yökauhut, nukkumisen aloittamisen vaikeus ja unen ylläpitämisen hankaluus
6) Syömiskäyttäytymisen häiriöt
- Lapsi ei säätele syömistään nälän tunteen mukaan, tai on vaikeaa saada syntymään normaali syömiskäyttäytyminen
- Häiriön syntyyn vaikuttavat keskosuus, väärät ruokintatavat ja vähäinen vuorovaikutus
7) Vuorovaikutus- ja kommunikaatiohäiriöt
- Jaetaan vakaviin, koko kehitystä häiritseviin häiriöihin ja lievempiin häiriöihin
- mm. autismi, Aspergerin syndrooma, Rettin syndrooma ja disintegratiiviset psykoosit (??)
Pakko-oireinen häiriö
- Pakkoajatukset eli obsessiot & pakkotoiminnot eli kompulsiot (jatkuva käsien pesu yms.)
- Lievä muoto liittyy normaaliin kehitykseen ja esiintyy lähes kaikilla ihmisillä jossain vaiheessa
- Usein juuri obsessio johtaa kompulsioon
- Vaikeimmat häiriöt puhkeavat usein 7-8 vuoden iässä, sekä 90% on myös muita psyykkisiä häiriöitä, joista osaa jatkuu aikuisuuteen
- Enemmän pojilla
- Alttiuden oletetaan olevan geneettistä, ja saattaa olla kytköksissä Touretten syndroomaan
- Taustatekijöinä voi olla esim. aggressiivisiä tunteita ja kuolemantoiveita (kohdistuen esim. vanhempiin), jotka ovat niin ahdistavia, että ne on torjuttava
- Hoidetaan psykoterapialla, perheteterapialla, kognitiivis-behaviorisella terapialla sekä masennuslääkkeillä
- Hoitomuotojen yhdisteleminen on tehokkainta
Sisarkateus:
- Diagnoosia käytetään vain, jos keskimääräistä pitempää ja voimakkaampaa
Lapsuusiän sosiaalinen ahdistuhäiriö:
- Varovaisuus vieraita ihmisiä kohtaan, sosiaalista pelkoa ja ahdistusta uusissa ja oudoissa tilanteissa
- Diagnoosia käytetään vain kun pelot syntyvät varhaisvuosina, ovat epätavallisen voimakkaita ja sosiaalisen toiminnan kannalta ongelmallisia
Koulupelko
- Kohtuutonta pelkoa ja vaikutta käydä koulua. Liittyy usein ahsituneisuutta, syyllisyyttä ja masentuneisuutta
- Nämä lapset ovat yleensä emotionaalisesti kypsymättömiä
- Jos lapset ovat kasvaneet ahdistuneessa tai hemmottelevassa ja kaiken sallivassa ilmapiirissä, he eivät ole oppineet kanavoimaan aggressiivia viettejään sosiaalisesti hyväksyttäviin ja rakentaviin toimintoihin
Paniikkihäiriö
- Äkillisesti alkanut äärimmäinen pelko ja lähestyvän tuhon tunne
- Hikoilu, hengityksen katkonaisuus, sydämentykytys, heikotus, tärinä ja vapina
Ahdistuneisuushäiriöt:
Pelko-oireiset ahdistuneisuushäiriöt:
- Yksittäiset pelot -> rajoittuvat erittäin tarkasti määriteltäviin tilanteisiin
- Julkisten paikkojen pelko -> liittyy usein paniikkihäiriö, tilanteen välttäminen usein voimakasta
- Normaalia pienillä lapsilla ja usein häviävät vanhetessa
Valikoiva puhumattomuus:
- Puhumaan kykenevä lapsi kieltäytyy puhumaan tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, ei elimellistä puhevikaa
- Tyypillisesti puhuu kotona, mutta ei ulkopuolella.
- Oireilevat lapsukaiset ovat tyypillisesti ujoja, herkkiä, uutta pelkääviä, helposti masentuvia ja ahdistuvia, yms. (mutta usein kotona jopa vilkkaita)
- Yleisintä kouluun menon alussa
- Pitkäkestoinen traumaattinen mutismi alkaa psyykkisestä ja/tai fyysisestä traumasta. (yleisintä pakolaislapsilla)
- Liittyy myös muita oireita (kastelu, nykiminen jne.)
- Ei vakiohoitoa, monia eri terapian mutosia kokeiltu, yleisimmät käyttäytymisterapia tai psykodynaaminen terapia yhdistettynä perheterapiaan
- Tärkeää pysyä omalla luokalla
- Lääkehoitoa käytetty jossain määrin
- Varhainen diagnoosi tärkeä
Dissosaatiohäiriöt:
- Ahdistumisen muuttuminen fyysiseksi oireeksi
- Voimakkaita toistuvia traumoja (esim. seksuaalinen hyväksikäyttö)
- Konversiohäiriöt
- Somaattisia tai neurologisia oireita
- Sokeutta, halvaantumista, kouristuskohtauksia, kuuroutta, tunnottomuutta
- Oireilla ei elimellistä pohjaa
- Psykogeeninen amnesia
- Joihinkin henkilöihin tai tapahtumiin kohdistuva muistinmenetys
- Multippeli persoonallisuus
- Äkillinen vaihtelu useampien persoonallisuuksien välillä
- Psykoterapia, perheterapia, suggestiot. Ei juuri lääkehoitoa.
Hoitomuodot:
Pienten lasten hoito ja häiriöiden ehkäisy
- Tärkein piirre on varhaisen vuorovaikutuksen osuus diagnosoinnissa sekä hoidossa
- Tuen tulee olla perheen kanssa jaettu yhteistyöprosessi, jossa tavoitellaan parempaa ymmärrystä lasta ja lapsen tilannetta kohtaan
- Pikkulapsipsykiatrinen toiminta sisältää häiriöiden yksilökohtaista hoitamista, tapaus ja ryhmäkohtaisia opetuksellisia ja tukea antavia interventioita
- Hoidossa tärkeintä on varhaisen vuorovaiikutuksen tukeminen ja laadullinen parantaminen
- Vanhempi-lapsiterapiat jakautuvat pedagogis-käyttäytymisteoreettiseen vanhemmuuden ohjantaan sekä psykoterapeuttisiin äiti-lapsi ja isä-lapsi terapioihin
- Varhaisinterventiota tehdään riskiryhmille tai laajoille kohderyhmille riskien vähentämiseksi
- Yhteiskunnan toteuttama lapsipolitiikka, erilaiset instituutiot (neuvola, päiväkoti) perheisiin kohdistuvat toimet ja asennoituminen vaikuttavat konkreettisesti lapsen kehitykseen
Psykoterapia:
- Tärkein ahdistushäiriöiden hoitomuoto
- Vanhempien omaa psykoterapiaa suositellaan, jos he ovat itse ahdistuneita, ylisuojelevia tai heillä on psyykkisiä ongelmia
- Perheterapia pyrkii löytämään ja ottamaan käyttöön perheen omat positiiviset voimavarat sekä muuttamaan lapsen kasvun kannalta epäsuotuisia asetelmia
- jos oireet eivät poistu, lapselle aloitetaan yksilöterapia
Oppimisterapeuttinen tilanneanalyysi:
- Jos esimerkiksi lapsi kokee saavansa erityishuomiota juuri oireillessaan ja jäävänsä vaille vanhempiensa kiintymyksenosoituksia ollessaan terve, on tälläinen tilanne omiaan ylläpitämään oireita
Osastohoito:
- Lastenpsykiatrinen osastohoito joskus tarpeen voimakkaimmin oireilevien lasten kohdalla
- Jo lyhytkestoinen osastohoito on omiaan lieventämään ahdistuneisuutta koko perheessä
Lääkehoito:
- Lääkehoitoa ei lapsille yleensä suositella, ellei ahdistuneisuuteen liity depressiivisyyttä, jolloin masennuslääkkeistä voi olla apua
- Vain vaikeimmissa tapauksissa ja rajoitetun ajan
Virtasen perhe joutui autokolariin Mirjamin ollessa 3-vuotias. Perhe selvisi vammoitta, paitsi isä joka päätyi pyörätuoliin, masentui ja alkoi hoitaa ongelmiaan alkoholilla. Humalassa ollessaan isä käyttäytyi väkivaltaisesti. Väkivaltaisten tapahtumien sarja laukaisi Mirjamissa trauman aiheuttaman stressihäiriön ja siddosiaatio oireita tunnottomuuden muodossa.
Mirjamilla alkoi esiintyä nukkumaanmenonvaikeutta ja heräili kesken yötä painajaisiin. Mirjami ei enää leikkinyt ja hän vaikutti passiiviselta ja häneltä puuttui itsesuojeluvaisto. Perheeseen syntyi pikkuveli, jota kohtaan Mirjami alkoi tuntea sisarkateutta ja käyttäytyi veljeään kohtaan aggressiivisesti. Äiti päätti hakea apua.
Perheen kanssa aloitettiin psykoterapinen perheterapia, mutta sillä päästiin vain hieman parempaan tilanteeseen, koska Mirjamin ongelmat olivat kehittyneet niin pahoiksi, sekä isä oli masentunut perheestä johtumattomista syistä. Äiti oli myös kokenut traumoja ja yritti parhaansa mukaan peitellä ongelmia. Perheen jäsenille aloitettiin yksilöterapioita. Mirjamin yksilöterapiaan kuului ratsastusta ja ponin hoitoa. Mirjamille annettiin myös suggestiivista hoitoa hypnoosin muodossa.
Perhe- ja yksilöterapian yhdistelmä alkoi tehota ja perheen elämä alkoi muuttua tasapainoisemmaksi. Isä meni vieroitushoitoon, alkoi pelata rullatuolirugbyä ja pääsi irti alkoholista tältä erää. Sisarkateus katosi luonnollisesti Mirjamin oireiden hävittyä. Mirjamilla oli kuitenkin pitkään tunnottomuutta, jonka takia hän useasti onnistui vahingoittamaan itseään. Lopulta Mirjami sai tuntonsa takaisin.
