Johann Friedrich Herbart

                    

                                      -1800- LUKU SYSTEMAATTISTA KASVATUSOPPIA

• J.F.Herbart syntyi v.1776 saksalaiseen virkamiesperheeseen
• äidin jätettyä perheen, Herbart lähti luomaan isänsä toiveiden mukaisesti byrokraatin uraa ja lukemaan lakia
• lakiopintojen ohella hän aloitti filosofian oppinot, myöhemmin jätti lakiopinnot ja ryhtyi kotiopettajaksi
• kotiopettajana toimiessaan teki systemaattisia muistiinpanoja havainnoistaan
• jatkoi myöhemmin opintojaan, hänet nimettiin ennen kolmattakymmentä ikävuottaan filosofian professoriksi
• luennoi säännöllisesti kasvatusopista ja järjesti pedagogisia seminaareja opettajan uraa miettiville ylioppilaille

• Herbartin pyrkimyksenä luoda looginen ja kasvatustieteellinen oppirakennelma, jossa kaksi periaatetta: etiikka ja psykologia
• Herbartin kasvatusnäkemyksistä voidaan muodostaa kolme kokonaisuutta: oppi mielteiden omaksumisesta, oppi harrastuksista ja siveellisestä luonteesta ja oppi kasvatuksen keinoista (selvyys, assosiaatio, systeemi ja metodi)
• Oppi kasvatuksen keinoista muodosti muodollisten asteiden järjestelmän, joka kokosi selkeät ohjeet ja rakenteen oppituntien ja oppikurssien järjestämiseksi.
• Herbartin elinaikana hänen teoriansa eivät saaneet suurta arvostusta, mutta 1800- luvun loppua kohden teoria alkoi kiinnostaa ja se sai suuren jalansijan kasvatusaloilla

Lähteet: Rinne, Risto, Kivirauma, Joel, Lehtinen, Erno. 2009. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOYpro OY. Helsinki.

Johan Amos Comenius (1592 - 1670)

Oppimistehtävä 20.9.2013

 

- Toimi rehtorina Böömissä ja Puolassa sekä hänet kutsuttiin Englantiin, Ruotsiin ja Unkariin toimimaan koulujärjestelmänuudistajana ja -asiantuntijana.

 - Comenius kirjoitti elinaikanaan lukuisia oppikirjoja, opetussuunnitelmia, uskonnollis-filosofisia kirjoituksia.

 - Suunnitteli neliportaisen koulutusjärjestelmän.

•   Kotikoulu
•  ---> Äidinkielenkouluun valmistavaa opetusta

•  Äidinkielenkoulu
• -->  Kuusi vuotiaina kaikki äidinkielen kouluun --> tärkein tehtävä oli yhteiskunnallinen  integraatio.

•  Latinakoulu
• --> 12 - 13 vuotiaina, mutta koulu oli vain hengellisen työn tekijöille.

• Yliopisto
• --> Vain kaikkein lahjakkaimmille ja siveellisimmille. Opiskeltiin pansofiaa.

 

- Pidetään modermin yhtenäiskoulun ensimmäisenä edustajana

           --> Samankaltaisia ajatuksia oli esitetty jo aiemmin, mutta Comenius järjesteli ja kirjoitti ne paperille systemaattiseksi rakennelmaksi.

- Comenius näki, että:

•  Yhteiskunnallisia säätyeroja pitäisi kaventaa.
•  Kasvattaminen on yleisinhimillinen tehtävä ja kaikilla on siihen universaali oikeus.

- Comeniuksen ajatukset ovat Suomelle tärkeitä siksi, että Johannes Gezelius vanhempi vaati Comeniuksen innoittama, että jokaisessa seurakunnassa pitää olla koulu sekä Gezelius käänsi Comeniuksen oppikirjan ruotsiksi, jota käytettiin myös Suomessa äidinkielen, että vieraiden kielien opiskeluun 1700-luvun lopulle asti.


Lähteet: Rinne, Risto, Kivirauma, Joel, Lehtinen, Erno. 2009. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOYpro OY. Helsinki.

Matti Koskenniemi (1900-luvun loppu)

Oppimistehtävä 18.9.2013

- valmistui 1930 filosofian kandidaatiksi

- valittiin 1944 käytännölisen kasvatusopin professoriksi ja      1955 kasvatustieteen professoriksi

- tunnusomaista Koskenniemen tutkimukselle:

• kokemusperäinen behavioristinen menetelmä
• tiukka pyrkimys ajan valtavirran vaatimaan tieteellisyyteen

- keräsi kokemusperäsistä aineistoa erilaisista luokista eri puolilta maata

    ->pyrki saamaan luotettavan kuvan koululuokan sosiaalisen elämän yleisistä piirteistä pohjakouluiässä

- kansakoulun opetusoppi on opetusopillisen tutkimuksen käänteentekijä

- oli uudistamassa kansakoululaitoksen opetussuunnitelmaa

- jatkoi kasvatuksen ja opetuksen sosiaalisen luonteen pohtimista kirjassaan sosiaalinen kasvatus koulussa

- käynnisti tutkimustoimintaa, jonka perusperiaatteina olivat kokemusperäinen tutkimus ja mikrososiaalinen suuntaus

Susanna & Henrika

 

 

Lähteet: Rinne, Risto, Kivirauma, Joel, Lehtinen, Erno. 2009. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOYpro OY. Helsinki.

J. E. Salomaa (1900-luvun alku)

Oppimistehtävä 17.9.2013

 

 

 

 

 

- Turun psykologisen laitoksen professuuri

 

- Korosti sosiaalisen kasvatuksen merkitystä

 

- Salomaata miellytti näkemys koulujen ja elämän lähentämisestä -> ''yhteisyys saavutetaan yhteiskunnan jäsenten välisen alituisen vuorovaikutuksen ja ajatusten vaihdon avulla''

 

- Salomaa kokeili erilaisia psykologisia testejä ja kehitteli koulun oppilaille älykkyystestejä

 

- Salomaa ei kuitenkaan ollut kiinnostunut vain empiriisestä tieteestä, vaan eritteli mm. Snellmanin kasvatusfilosofiaa -> tämän pohjalta kirjoitti kirjansa Yleinen kasvatusoppi

 

-  Salomaa korosti kansallisen sivistysihanteen lisäksi sitä, että tuon ajan kasvatuskäytäntöön vaikutti voimakkaasti yhteiskunnalliset olot

 

- Salomaa asetti koulun tehtäväksi ''kasvattaa oppilaistaan nykyaikaista Suomen henkistä, yhteiskunnallista ja taloudellista elämää ymmärtäväksi, valistuneiksi kansalaisiksi''

 

- Kasvatuksen ilmiö, kasvatustiede ja sen kohde ovat kiinteästi sidoksissa aikaan ja kansaan



                                          

Hanna, Marke & Pinja

 

Lähteet: Rinne, Risto, Kivirauma, Joel, Lehtinen, Erno. 2009. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOYpro OY. Helsinki.

Uno Cygnaeus (1800-luvun loppu)

 

Oppimistehtävä 17.9.2013

 

 

- Filosofian ja teologian kandidaatti, kansanopetuksen selvitysmies, seminaarijohtaja, Koulunylihallituksen ylitarkastaja sekä Suomen kansakoulun isä

- Teki opintomatkoja ->  keräsi tietoa matkoiltaan, eikä ammentanut tietoaan kasvatusoppineiden kirjoista

- Cygnaeuksen mielestä koulun tulisi kasvattaa lapsi, eikä kirkon tai kodin, ja lasten tulisi saada olla lapsia, eikä orjuuttaa työllä. ''Kotieläimistä huolehditaan enemmän kuin lapsista''

- Tavoitteena oli tehdä kansakoulusta ''yhteiskunnan pohjakoulu'', jossa kasvatetaan ''kelvollisia valtionkansalaisia''

- Cygnaeuksen ehdotukset olivat suorasukaisia kannanottoja suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen puutteisiin ja selkeitä uudistusehdotuksia kansaopetuksen järjestämiseksi.

 

Pinja, Marke & Hanna

Lähteet: Rinne, Risto, Kivirauma, Joel, Lehtinen, Erno. 2009. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOYpro OY. Helsinki.

Mediakasvatukselliset suuntaukset 1980-1990-luku

1980-luvulla nuorisokulttuuri ja valtavirta olivat vastakkain. Tuolloin keksittiin VHS ja sitä myötä videoiden katselu yleistyi, jolloin syntyi musiikkivideosukupolvi. Uusi videotekniikka mahdollisti omaehtoisen elokuvatuotannon, esimerkiksi videopajat. Osa videopajojen tuotannosta sai kasvattajat takajaloilleen ja herätti keskustelua.

Eppu Normaalin kannanotto Sex Pistolsin maahantulokieltoon.

 

             Len Mastermanin teos Medioita oppimassa (1985) toimi mediakasvatuskeskustelun aloittajana. Mastermanin pääajatus oli tarkastella median piilotettuja ideologioita ja vapautua niiden vallasta. Hänen ajatuksensa sai suosiota Suomessa ja toimi alan tärkeänä auktoriteettina.
             Aikaisemmin joukkotiedotuksessa kansa oli pelkkä passiivinen vastaanottaja, kun taas median käyttö mahdollisti kaikille aktiviisemman toiminnan viestinnän tuottajana.
             1990-luvulla media alkoi arkipäiväistyä, eikä mediakasvatuksessa ollut enää pyrkimyksenä estää, kontrolloida ja hallita. Silloin syntyi myös kirjava kokoelma erilaisia mediaan viittavia käsitteitä ja videoiden tekeminen, mediakasvatus ja sen käyttö tuli osaksi koulutyötä. Viestintäkavastuksessa oli kaksi linjaa: opetusviestintä ja viestintäopetus. Opetusviestinnässä tavoitteena oli tehokas oppiminen median avulla ja viestintäopetuksessa kriittinen ja reflektiivinen viestintäpätevyys. Median ympärille kehittyi kasvatustieteissä tutkimushankkeita ja lopulta mediakasvatus muodostui yhdeksi kasvatustieteen osa-alueeksi.

 

Videopajojen perintöä.

 

 

Lähde: Kynäslahti H. , Kupiainen R. & Lehtonen M. (toim.) 2007

Näkökulmia mediakasvatukseen

http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf

Fiftarit matkalla kuuskytluvulle

- Helge Miettunen julkaisi teoksen Audio-visuaalinen kansansivistystyö 1954, jossa kiinnittää huomiota joukkotiedotusvälineiden ja erityisesti elokuvan vaikuttavuuteen.

- Vapaan ja audiovisuaalisen kansansivistystyön oli opettaa ”taiteen ero ajanvietteestä” ja ”kirkastaa elokuva, radion ja television taide, opettaa oikein ymmärtämään ja arvostamaan niitä sekä nauttimaan niistä.”
- Pyrki erottamaan huonon viihteen ja propagandan hyvästä kuva- ja äänitaiteesta = ESTEETTINEN MEDIAKASVATUS
- Mediavälineiden käyttö nostettiin esille kasvatustoiminnassa ja koululuokassa audiovisuaalisen kansansivistystyön seurauksena.
                      1. esteettisen elokuvakasvatuksen suunta
                      2. elokuvan opetuskäytön mahdollisuudet (New York 1910)
- David Buckinghamille mediakasvatus on opetusta mediasta eikä median avulla.
- 1950 loppu oli ”uuden median” murrosaikaa (radio ja elokuvat), mutta televisio teki läpimurron 60-luvulla.
- Yleisradio ja TES (Tekniikan edistämissäätiö) kilpaili katsojista ja lopulta Yleisradio osti TES:n televisiotoiminnan -> TV2

- Mannerheimin lastensuojeluliitto perusti 1958 lastenelokuvakeskuksen
- Taidekasvatuksen koulutuksessa esiin nousi kansainväliset teemat: sota ja rauha, nälänhätä, sukupuoli, ihmisten sorto ja tasa-arvon mahdollisuudet, yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta -> tarkasteltiin esim. kuvataiteen piirissä, jossa hyödynnettiin ajankohtaista uutiskuva- ja populaarikulttuurin tuottamaa materiaalia
- UNESCO:n julkaisema J.M.I Petersin teos JOHDATUS ELOKUVAKASVATUKSEEN käännettiin suomeksi 1965
- Petersin mukaan televisio ja elokuva ovat keskeisiä lasten ja nuorten visuaalisessa kulttuurissa
- Elokuvaa tarkastellaan ”Yhteiskunnallisena laitoksena, joukkoviihdykkeen välineenä, jolla on erityinen teho ja vaikutus ihmisen henkiseen tasoon sekä esteettisten, uskonnollisten ja muiden henkisten arvojen välittäjänä”
-> Elokuvakasvatuksen tavoitteet:
                      1. tarjoaa suojaa elokuvan viettelykselle
                      2. tarjoaa kriittistä arvottamista
- Sanomalehtiopetuksen avulla pyrittiin kouluissa vahvistamaan erityisesti ajankohtaisen aineiston ja yhteiskunnallisuuden osuutta kouluissa

Lähde:http://www.mediakasvatus.fi/publications/ISBN978-952-99964-1-4.pdf

                                                                  Henrika, Susanna, Hanna ja Marke Kappro 2013

Mediakasvatus 1970-luvulla, elokuvakasvatustuksesta tiedostavaan joukkotiedotuskasvatukseen

 

Joukkotiedotuskasvatuksesta tuli vallitseva suuntaus 1960-luvun lopussa mediakasvatuksen saralla. Joukkotiedotuskasvatuksen historia alkoi kun Yleisradion tutkija Sirkka Minkkinen vastasi Sampo Louhen (1969) mielipidekirjoitukseen elokuvakasvatuksesta. Minkkinen (1969) viittasi koulun väliaikaiseen audiovisuaalisen kasvatuksen opetussuunnitelmaan, jossa asetetaan tavoitteiksi median tulkitseminen ja havainnointi, valikoiva ja kriittinen ”omaksuminen” ja informaatiotekniikoiden ilmaisu- ja kerrontatapojen ymmärtäminen. Minkkisen tavoitteena oli että oppilaat omaksuisivat kriittisen asenteen joukkotiedotusvälineitä kohtaan, oppisivat käyttämään niitä hyväkseen sekä hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuutta. 

 

 

    Vuonna 1972 Minkkinen otettiin mukaan opetussuunnitelmatyöhön ja lopulta suunnitelma muuttuikin Minkkisen ehdottaman joukkotiedotuskasvatusmallin mukaan. Perustana oli ajatus yhteiskunnan tieteellis-teknisestä kehityksestä ja tiedonmuodostuksen muutoksista. Minkkinen näki sähköisten viestinten olevan keskeinen tekijä ihmisten maailmankuvien muodostuksessa ja opetuksen tuli täten olla sekä yhteiskunnallista että taidekasvatuksellista.

 

Minkkisen mallissa joukkotiedotuskasvatus jaetaan kolmeen osaan:

·        Tiedollinen kasvatus: tiedonvälityksen historia, kehitys ja rakenne

·        Esteettinen kasvatus: joukkotiedotuksen ilmaisukeinot, tyypit ja mainonta

·        Eettinen kasvatus: sanomien vastaanotto ja valinta, sanoman ymmärtäminen ja vaikutukset

 

 

Minkkinen piti joukkotiedotuskasvatuksen avaintavoitteena saada oppilaat aktiivisiksi, itsenäisiksi ja kriittisiksi mediankäyttäjiksi. Minkkinen toivoi kasvatusmallin edistävän lasten osallisuutta yhteiskuntaan ja herättämään mielenkiinnon kansainvälisistä asioista. Kuitenkaan joukkotiedotuskasvatus ei ottanut tulta alleen, eikä näin päätynyt lopullisesti koulujen konkreettiseen toimintaan. Ritva-Sini Härkösen (1994) mukaan malli toimi niin yleisellä tasolla, ettei sillä ollut mahdollisuuksia koulun arjessa. Kasvatusmalli jäi kolmannen sektorin vastuulle eli elokuvakerhoille. Puute resursseista, opetuksesta, koulutuksesta, oppimateriaaleista ja tutkimuksesta kuitenkin ajoi joukkotiedotuskasvatuksen minkin loukkuun. 

 

 

 -Minkkitiimi

 

 

 

Kuvat:oppiminen.yle.fi 

www.aikaeilinen.fi 

retro51blog.com 

www.huuto.net 

 

Lähteet: Näkökulmia mediakasvatukseen (2007)

 

Hei!

Tämä on Rovala-Opiston Kappro-linjan blogi, tervetuloa!

http://www.rovala.fi/rovala-opisto/opinnot/yleissivistaevae-koulutus/kappro-kasvatustieteen-linja/