tiistai 3. syyskuuta 2013

Mediakasvatukselliset suuntaukset 1980-1990-luku

1980-luvulla nuorisokulttuuri ja valtavirta olivat vastakkain. Tuolloin keksittiin VHS ja sitä myötä videoiden katselu yleistyi, jolloin syntyi musiikkivideosukupolvi. Uusi videotekniikka mahdollisti omaehtoisen elokuvatuotannon, esimerkiksi videopajat. Osa videopajojen tuotannosta sai kasvattajat takajaloilleen ja herätti keskustelua.

Eppu Normaalin kannanotto Sex Pistolsin maahantulokieltoon.
 
             Len Mastermanin teos Medioita oppimassa (1985) toimi mediakasvatuskeskustelun aloittajana. Mastermanin pääajatus oli tarkastella median piilotettuja ideologioita ja vapautua niiden vallasta. Hänen ajatuksensa sai suosiota Suomessa ja toimi alan tärkeänä auktoriteettina.
             Aikaisemmin joukkotiedotuksessa kansa oli pelkkä passiivinen vastaanottaja, kun taas median käyttö mahdollisti kaikille aktiviisemman toiminnan viestinnän tuottajana.
             1990-luvulla media alkoi arkipäiväistyä, eikä mediakasvatuksessa ollut enää pyrkimyksenä estää, kontrolloida ja hallita. Silloin syntyi myös kirjava kokoelma erilaisia mediaan viittavia käsitteitä ja videoiden tekeminen, mediakasvatus ja sen käyttö tuli osaksi koulutyötä. Viestintäkavastuksessa oli kaksi linjaa: opetusviestintä ja viestintäopetus. Opetusviestinnässä tavoitteena oli tehokas oppiminen median avulla ja viestintäopetuksessa kriittinen ja reflektiivinen viestintäpätevyys. Median ympärille kehittyi kasvatustieteissä tutkimushankkeita ja lopulta mediakasvatus muodostui yhdeksi kasvatustieteen osa-alueeksi.


 
Videopajojen perintöä.
 
 
Lähde: Kynäslahti H. , Kupiainen R. & Lehtonen M. (toim.) 2007
Näkökulmia mediakasvatukseen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti