7. Varhaisvuosien erityiskasvatuksen rakenteelliset ja ideologiset perusteet

Käsitteitä

-Varhaislapsuuden erityiskasvatukseen liittyviä keskeisiä käsitteitä mm. erityiskasvatus, varhaiskasvatus, varhaiserityiskasvatus, varhaislapsuus, päivähoito, kuntoutus

-Varhaiskasvatus, esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehitykselle johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden

-Kuntoutus: lääkinnällinen, sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja pedagoginen kuntoutus

Päivähoitojärjestelmä ja varhaiskasvatus

-1800-luvulta lähtien Suomessa ollut varhainen kasvatusjärjestelmä 

           -naisia yhä enemmän kodin ylkopuolisiin töihin---> perustettiin lastenhoitotoimintaa (Seimiä), joita                     ylläpitivät yhdistykset, pelastusarmeija tai yksityishenkilöt

-Uno Gygnaeus keskeinen henkilö kasvatusjäjrjestelmämme kehittämisessä (ensimmäiset lastentarha- ja  koulutustoimet)

-1960-luvulla alkoi päivähoitojärjestelmän rakentaminen ja lastentarhatoiminnan laajeneminen

-->1973 päivähoitolaki: yhtenäinen järjestelmä, joka sisälsi päiväkodit, perhepäivähoidon ja leikkitoiminnan

            -kuntien suunnitelmat päivähoidosta

            -lapsiryhmien muodostamiselle säädökset iän ja määrän mukaan

            -otti huomioon myös erityisen hoidon tarpeessa olevat lapset

-1983 tehty lakisäädös tarkentui erityiskasvatusken osalta: turvataan erityistä tukea tarvitsevien lasten yksilöllinen oppiminen ja kasvaminen päivähoidossa

-1990-luvulla valtiohallinnon uudistus --> lasten määrä ryhmissä kasvoi, tilojen käyttö muuttui

-Erityiskasvatuksen painotus päivähoidossa lääketieteellisyyttä korostava linja:

           -lapselle kuntoutussuunnitelma (päivähoitolaki)

           -lapsesta lääkärin tai asiantuntija lausunto päivähoitoon tullessa

           -ulkopuolinen asiantuntija määrittelee erityisen tuen tarpeen

           -päivähoidon voimavaroja sekä avustajaa varten ulkopuolisen asiantuntijan lausunto

           

Erityisopetus ja pidennetty oppivelvollisuus

-2001 esiopetusta jokaiselle lapselle maksuttomasti

           -esiopetus toimii varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen linkkinä, tarkoituksena parantaa lasten                       oppimisedellytyksiä

           -erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla esiopetuksessa oikeus tulkitsemis- ja avustajapalveluihin, opetus-               ja oppilashuoltopalveluihin sekä apuvälineisiin

         

----> Esiopetuksessa erityistä tukea tarvitsee:

         -lapsi, jolla sairaus, vamma tai toimintavajaus, joka heikentää kasvamista tai oppimista

         -lapsi, joka tarvitsee psyykkistä tai sosiaalista tukea

         -lapsi, jolla on oppimisvalmiuksiin liittyviä riskitekijöitä

         -lapsi, joka on pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä

         

-Tuen tarpeet voidaan havaita lähipiirissä, ei painoteta enää asiantuntijoiden lausuntoja

Varhaiserityiskasvatuksen järjestäminen, suunnittelu ja arviointi

-Perheille tarjottavien palveluiden yhteistyön merkityksen korostaminen

        -lapsen päivähoito sekä vanhemman saamat palvelut

              -esimerkkeinä neuvolat, terveyskeskukset, sosiaalitoimistot ym.

-Päivähoitopalvelujen kehittämisessä yhteistyö kuntien välillä tärkeää

Palvelujen tarve

-Kunkin kunnan suunniteltava palvelujen kokonaisuus lasten ja perheiden tarpeiden mukaan ja niiden tulee olla kaikkien saatavilla

 -Toimintakautta suunniteltaessa otettava huomioon:

    -Nykytilanne palvelujen osalta (kartoitetaan kunnan tarjoamat kasvatuspalvelut ym.)

    -Palvelujen määrällinen ja laadullinen tarve (tarpeen arviointi eri aikaväleillä, päivähoitomuotojen                      tarve,erityisen tuen tarpeen määrä ja laatu)

    -Henkilöstö (koulutus ja osaaminen, konsultaatio, sekä täydennyskoulutustarpeet)

-Kunnan tasolla palvelujen tarpeen selvittäminen ja kehittäminen tulisi tapahtua vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja ammattilasten sekä päättäjien, johtavienviranhaltijoiden ja työntekijöiden kanssa. Tärkeää myös tiedon välityksen toimiminen

Varhaiserityiskasvatuksen järjestäminen päivähoidossa

-Kunnan tilanteen tarkastelu

         -millaisia ryhmiä tarvitaan?

         -millaiset voimavarat, resurssit?

         -tarpeet määrälisesti ja laadullisesti?

         -tulisi olla työryhmä, joka koordinoi erityiskasvatuksen järjestämistä

-Päivähoitoyksikkö

         -Päiväkoti: joka kolmannella työntekijällä oltava kelpoisuus lastentarhanopettajan virkaan, 2/3                         keskiasteen tutkinnolla

         -Perhepäiväkoti ja ryhmäperhepäiväkoti: kolmen hoitajan perhepäiväkodissa yhden tulee olla                         keskiasteisesti koulutettu (lähihoitaja)

         -Jokaisessa päivähoitoyksikössä oma kasvatuskulttuuri

         -Tulee määritellä pedagoginen perustehtävä, arvot, keskustella asenteista ja suvaitsevaisuuden                         muutostarpeista sekä tehdä linjaus tai suunnitelma

-Työtiimi ja työntekijä 

         -työtiimit moniammatillisia

             ---> työtehtävät ja työnjaot omien vahvuuksien mukaan; "Vankin osaaminen sitä eniten tarvitsevien                        lasten käyttöön"

-Lapsiryhmä

         -kasvatuksessa otettava huomioon ikäerot, tuen tarpeet jne. -->luovat haastavuutta kasvattajalle

         -lapsen tulisi löytää ystäviä, muodostaa vertaissuhteita sekä toimivia leikkiryhmiä

        

Erilaisuuteen suhtautuminen ja sen kohtaaminen

-Erilaisuuden kohtaamiseen, kokemiseen ja niiden tulkintaan vaikuttaa se, miten kukin määrittelee erilaisuuden tai poikkeavuuden ja missä sen ajatellaan sijaitsevan

-1800-1900 -lukujen vaihteessa vain normaalisti kehittyneillä lapsilla oli mahdollisuus osallistua lastentarhatoimintaan

-1960-luvulla erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa katsottiin olevan kuulo- ja näkövammaiset, lievästi vajaamieliset, henkisessä kehityksessä viivästyneet, sairaat,sekä vajaaliikkeiset ja psyykkisesti poikkeavat lapset

-->yhteisöllistä näkökulmaa ei otettu huomioon

-Vammaisuuden sosiaalisen mallin mukaan vammaisuus nousee itse asiassa sosiaalisesti muodostineista asenteellisista, fyysisistä ja rakenteellisista esteistä ennemmin kuin yksilön älyllisen, fyysisen tai sensorisen suorituskyvyn puutteista (Gillman, Heyman ja Swain 2000) .

-Normalisaation periaate: Ympäristö tulisi normalisoida, sopeuttaa niiden ihmisten mukaan, joilla on toiminnan vajauksia, eikä päinvastoin sopeuttaa ihmistä ympäristöön           

Ympäristö välittää asenteensa

-vammaisuudesta vaikeneminen (pelko, tietämättömyys, hämennys taustalla)

-suhtautumista tulisi päivähoitoyksiköissä tutkia näkymättömien asteiden poistamiseksi ja mahdollisuuksien lisäämiseksi

-kasvattajan kokemukset sekä sopeutuminen kiinni tämän kyvyistä, ominaisuuksista ja persoonallisuudestaan

-Työyhteisön tulee olla turvallinen ja avoin

-Erilainen lapsi saattaa herättää pelkoa, ahdistusta, kiinnostusta tai sääliä

  -->aikuinen ei säästy omilta tunteiltaan

        -tunteet on myönnettävä, hyväksyttävä ja ymmärrettävä

        -on myös opittava erottamaan lapsen tarpeet omista

-Vaatii uskallusta ja rohkeutta tavata erilainen lapsi ja antaa hänelle mahdollisuus tuoda oma yksilöllisyytensä esille

Erilaisuuden kokeminen itsessään

-Vammainen lapsi kokee monia eri asioita itsessään ja suhteessa ympäristöön, yhteisöön sekä toisiin

-Olennaista, että lapsi oppisi hyväksymään itsensä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä arvostamaan itseään

     -Tämä on sidoksissa ympärillä oleviin ihmisisiin ja heidän suhtautumiseensa

-Perustarpeiden lisäksi erilaisella lapsella on tarve hyväksyvään ilmapiiriin

-Aikuinen välittää niin myönteisiä kuin kielteisiä asenteitaan vuorvaikutuksessa lapseen

   -Lapsella ei vielä ole aikuisten jäykkiä asenteita

Lähteet: kuvat: 

http://taajuus.arkisto.metropolia.fi/2013/01/talon-elama/

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/279651-lintuvaaran-paivakotipalo-sai-hyvantekijat-liikkeelle

http://www.kirjaseuranta.fi/Hannele_Huovi/Salainen_maa/

https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&docid=mlbLbAyE1I-IMM&tbnid=2rwUw8Z6MgM7BM:&ved=0CAUQjRw&url=http%3A%2F%2Fwww.tyrnava.fi%2Fasukkaalle%2Fpaivahoitopalvelut%2Fesiopetus.php&ei=sEFHU8z4A8WC4ATJgYGQCQ&psig=AFQjCNGIuVbzxF0Hsa44BFRgyO3ows60mg&ust=1397265053402191

http://www.oajpirkanmaa.net/albumi/valkeakoskenlastentarhanopettajat10vuotta19.3.2011/984880

http://tendeablog.fi/tag/lapset/

http://www.lily.fi/blogit/punahatun-ajatusmaailma/jannaakin-jannempi-tyoharjoittelu

http://weheartit.com/entry/83621537/search?context_type=search&context_user=Luisa2901&page=2&query=down+syndrome

12. toinen osio

Motorisen oppimisen ongelmat

• Arviolta n. 6 %:lla lapsista ongelmia motoristen taitojen oppimisessa
• Ongelmat voivat olla hieno- ja/tai karkeamotoriikassa, esiintyvät usein yhdessä muiden kehityksellisten häiriöiden kanssa
• Motorisen oppimisen ongelmia kutsutaan myös kehityksellisiksi koordinaation häiriöiksi, motoriikan kehityshäiriöksi tai kehitykselliseksi dyspraksiaksi
• Motorisen oppimisen ongelmien syntyyn uskotaan tämänhetkisen tietämyksen mukaan liittyvän raskaudenaikainen poikkeava kehitysmuutos
• Ongelmat voivat näkyä ensimmäisen elinvuoden aikana motoristen taitojen oppimisen viivästymisenä
• Tavallisesti vaikeudet näkyvät lapsen opetellessa monimutkaisempia motorisia taitoja

Miksi liikkeiden oppiminen on vaikeaa?

• Kaikkien liikkeiden oppiminen vaatii harjoittelua, oppimisen alkuvaiheessa toistot ovat tärkeitä
• ”Mikäli lapsi joutuu tekemään töitä taidon oppiakseen selkeästi ikäisiään enemmän, ja oppimisen vaikeus näkyy useissa eri taidoissa, kannattaa hänen oppimisen pulmia seurata tarkemmin.”
• Lapsella voi olla vaikeuksia toteuttaa liikevaiheita oikeassa järjestyksessä eli hänellä on sarjallisuuden vaikeuksia
• Liike koostuu useista pienistä osista muodostaen joustavasti etenevän liikkeiden sarjan eli liikemallin, lapsella voi olla vaikeuksia liittää näitä osia toisiinsa sulavasti ja oikea-aikaisesti

Vaikeus                Oppimistilanteessa                             Leikkitilanteessa

liikenopeuden       lapsi värittää nopeasti ja                      lapsi törmäilee usein ja

hallinta                  epäsiististi, lapsi kirjoittaa                    menettää tasapainonsa

                               hitaasti ja epäsiististi                            helposti, kaatuilee

voimankäytön       lapsi rikkoo kyniä ja repii                     pallon lyöntivoima liian

hallinta                   papereita, palikoilla                              kova, hiljainen tai

                                rakentelu vaikeaa                                vaihteleva

liikesuuntien         kolmion piirtämisessä                           epätarkkuutta heitoissa,

hallinta                  vaikeuksia, kirjainmuotojen                   lapsi valitsee peleissä ja

                               tekemisessä vaikeuksia,                      liikuntaleikeissä paikan

                               kypsymätön ja kummallinen                 epäsopivasti

                               kynäote, liimaustehtävissä

                               vaikeuksia

asennon               pukemisessa ja kirjoittamisessa            pallon potkaisemisessa

hallinta                 vaikeuksia                                              vaikeuksia, lapsi liioittelee

                                                                                             vartalon liikkeitä alastulossa

raajojen              törmäilee pulpetteihin,                              hyppäämisessä, juoksemisessa

liikkeiden           tuoleihin ja ihmisiin                                   ja pallon heittämisessä

hallinta                                                                                vaikeuksia

muita käyttäytymiseen    kuuntelee ohjeet huolimatto-               lyhytjännitteisyys liikunta-

liittyviä                              masti, häiritsee tai on                           tilanteissa, ei pääse mukaan

ongelmia                          erityisen hiljainen, liikkeiden toisten    lasten ryhmäleikkeihin

                                          matkiminen vaikeaa

Havaintotoiminnat ja motoriikka

• Liikkumisessa on kyse yksilön, ympäristön ja tehtävän vuorovaikutuksesta, liikkeen säätely on monien järjestelmien toiminnallinen kokonaisuus esim. lihaksiston säätely, kognitiiviset prosessit
• Havaintotoiminnot liittyvät kiinteästi motorisen toiminnan säätelyyn, ja siten liikkeiden tehtävää ja tilannetta vastaavaan suorittamiseen
• Motorisen kontrollin yhteydessä tarvittavia havaintotoimintoja kolmenlaisia; somatosensorinen, näkö- ja vestibulaarinen järjestelmä
• Aistijärjestelmien tuottama tieto voi olla keskenään ristiriitaista, jolloin kypsymisen, kehityksen ja oppimisen seurauksena lapsi oppii erottamaan olennaisen tiedon epäolennaisesta

Taitojen arviointi

• Lasten taitojen havainnointi ja arviointi luo pohjan toimintojen suunnittelulle, arviointi antaa yleiskuvan lapsen jo osaamista taidoista sekä niistä taidoista joita lapsi on juuri nyt opettelemassa
• Lapsen taitojen vertaaminen ikäkausitietoon kertoo lapsen motoristen taitojen ongelmien suuruudesta
• Normaalisti kehittyvien lasten liikkeiden laadullinen arviointi luo pohjan motoristen vaikeuksien tunnistamiselle ja arvioinnille, videointi hyvä havainnoinnin väline
• Karkeamotoristen taitojen arviointi: havainnointi alku- tai lähtöasennosta, liikkuvien osien tarkkailu alkaa jalkaterästä siirtyen ylöspäin kohti päätä ja katseen suuntaa, muistettava että tasapainon ylläpitäminen on liikkumisen perusta
• Hienomotoristen taitojen arvioinnin osa-alueet:

Lihasvoima                            Asento- ja käsittelylihasten sopiva voima

Asento                                   Oikea asento edesauttaa oikeiden liikkeiden löytymistä

Lihasten jännittyneisyys       Lihasjännityksen oikea taso

Sormien asento                    Sormien ja niiden liikkeiden valitseminen tarkoituksenmukaisesti

Tarttumisote                         Tarttumis- ja käsittelyote: peukalo ja etusormi, usein keskisormi

                                             tukena

Otteen irrottaminen              Irrottamisen oikea-aikaisuus ja sopiva voima

Käden koko ja                      Tehtävään sopiva käden muoto ja ote

muoto/ote

Silmä-käsikoordinaatio        Käden/sormien paikan tarkkuus

Käsivarren liikkeen              Olkapäiden, käsivarren, ranteen ja sormien toiminta on

sujuvuus                              sujuvaa, liikkeet oikeassa järjestyksessä

Voiman säätely                    Käsittelyvoiman säätely

Käden vakaus                      Käden liikkeet vakaat

Kinesteettinen                      Palautetta lihaksista, jänteistä, iholta ja tasapainoelimistä

herkkyys                              käytetään hienosäätämään liikkeitä

• Kätisyys vakiintuu yleensä n. neljän vuoden iässä, vaatii lapsen monipuolista havainnointia erilaisissa tilanteissa
• Kätisyyden arviointi; piirtäminen, maalaaminen, leikkaaminen, naulaaminen, palikoilla rakentaminen, maidon kaataminen purkista, sormella osoittaminen, langan keriminen, yhdellä kädellä heittäminen, pienten esineiden pomiminen

Taitojen harjoittaminen

• Motoristen taitojen harjoitteleminen alkaa jo kohdussa, motoristen taitojen oppimisessa asentokontrollin kehittyminen on taitojen oppimista säätelevä tekijä
• Monipuoliset liikuntakokemukset jo pienestä pitäen tärkeitä! ---- helpottavat uusien taitojen oppimista
• Motoristen taitojen puutteet voivat näkyä lapsen leikeissä, mikä voi altistaa lapsen sosiaalisissa tilanteissa syrjintään
• Perusliikuntataidot kehittyvät lapsella koko päivähoitoiän ja sen jälkeenkin, näiden taitojen perustaan kehittyvät lapsen monimutkaisemmat taidot ns. lajitaidot
• Opeteltava taito on pilkottava pienempiin osiin; havainnoimalla saadaan selville, missä lapsen vaikeus on ---- tätä pyritään harjoittamaan, lisäten vähitellen taidon muita osia pyrkien kokonaisuuteen ---- keinoina mallisuoritus, kuvat, käsin ohjaus ja lapsen oma kuvaus liikkeen tuntemuksista
• Lasten harjoittelu naamioidaan mielekkäiksi leikeiksi, peleiksi ja puuhasteluksi, hyödyntäen erilaisia ympäristöjä ja välineitä, ja annetaan lapsen välillä valita tehtävä
• Suoritus itsessään antaa lapselle palautetta, sekä palkitsevaa että turhauttavaa, lapsen rohkaiseminen ja motivoiminen on todella tärkeää!
• Opittuja taitoja täytyy toistaa monenlaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, jotta taito yleistyy
• Yleensä tehtävä on helppo silloin, kun sekä lapsi että ympäristö pysyvät paikallaan esim. seisominen, mikäli molemmat liikkuvat on tehtävän vaatimustaso huomattavasti vaativampi esim. liikenteessä liikkuminen
• Usein ne lapset, joilla on motorisissa taidoissa puutteita, eivät liiku mielellään tai heidän lähiympäristönsä ei ole tukenut heidän liikkumistaan
• Hienomotoristen vaikeuksien taustalta löytyy usein karkeamotoriikan vaikeuksia, taustalla voi olla vaikeus muistaa motorisia sarjoja
• Hienomotoristen taitojen suorittamisessa on tärkeää suuntien hallitseminen kielellisesti ja fyysisesti, sekä paikkaan, muotoon, kokoon ja aikaan liittyvien käsitteiden hallinta, oman kehon osien tunteminen ja käsitteet oikea-vasen
• Hienomotorisiin suorituksiin voi vaikuttaa huono ryhti ja huono työskentelyasento
• Sormi- ja kämmenjumpan tarkoituksena esim. sormien eriaikaisen käytön harjoittelu ja lihasvoiman lisääminen
• Kynänkäytön harjoittelu aloitetaan viivojen piirtämisestä esim. erilaisia kyniä ja värjeä käyttäen, edetään värittämiseen erilaisia kuvioita
• Muita harjoitteita esim. kujapiirtely, taittelu, repiminen ja leikkaaminen

Miten paljon harjoitusta tarvitaan?

• Motoristen taitojen oppimisen vaikeuksiin liittyy usein oppimisen hitaus, joten toistojen määrä on tärkeä --- hox! Lapsen motivointi harjoittelemiseen :)
• Nykyään lasten motoristen taitojen kehittymistä hidastaa mm. hoitopaikkojen säännöt, joissa turvallisuutta voidaan korostaa liikaa (ylisuojelu)
• Liikkumiseen ja hyötyliikuntaan kannustaminen ja tukeminen avainasioita, vanhempien malli ja tuki ensiarvoisen tärkeää! Liikkuminen yhdessä lapsen kanssa kehittää myös vuorovaikutusta ja on arvokasta perheen yhteistä aikaa

13. Lapsen vammaan liittyvien haasteiden huomioiminen OSA 2.0

Lapsi, jolla on näkövamma

• -         Näköaisti tekee ympäristöstä houkuttelevan ja suuntaa lapsen kehitystä
• -          Näön avulla lapsi havannoi ympäristöään, tavoittelee ympärillä olevia esineitä, ja taru niihin sekä myöhemmin liikkuu niitä kohti
• -          Seuraamalla vanhempia ja sisaruksia lapsi oppii erilaisia päivittäistoimintoja
• -          Näköaistin käyttö on nopeasta ja tehokasta

-          Erilaisia näkövikoja:

o   Silmien vaikeat rakenneviat, synnynnäiset kehityshäiriöt, näköratojen viat

o   Näköhermojen surkastumat ja aivovammojen aiheuttamat viat ovat näistä yleisempiä

o   Keskosten riskinä verkkokalvon kehityshäiriö (ROP), myös perinnöllisiä

o   Ilmenee alentuneena näöntarkkuutena, näkökenttäpuutoksina, alentunut kontrastien erotuskyky, valoherkkyys tai mukautuminen uudenlaiseen valaisutasoon heikkoa, silmälihasten toimintavaikeudet, silmän värveliike

•    Lapsen näönkäytössä voi ilmetä puutteita yhdellä tai useammalla näkemisen osa-alueella
•        Puututtava varhain, jotta lapsi oppii mahdollisimman hyvin käyttämään rajoittunutta näköään     
•   Näönkehityksen viiveen ilmetessä samantien asia otetaan esille neuvolassa. Voi ilmetä myös vinona pääasentona, katsoo läheltä, välttelee joitakin asioita tai on passiivinen, häikästyy voimakkaasti tai silmät seilaavat voimakkaasti

• -          Näönkäytön huomioiminen ja havannointi on erittäin tärkeää myös monivammaisten lasten kohdalla, koska se saattaa olla heidän ainoa kommunikaatiokanava

• -          Näkökyky ilmaistaan tavallisesti näöntarkkuutena eli silmän kykynä erottaa yksityiskohtia läheltä ja kaukaa
• -          Näöntarkkuutta testataan testeillä ja tulos ilmaistaan desimaaliluvuilla 1,0:sta 0,00:aan. Aikuisen normaali näöntarkkuus on noin 1,0, näkövammaisiksi määritellään ne joilla paremman silmän näöntarkkuus on parhaalla silmälasikorjauksella alle 0,3
• -          Näkövamma voidaan myös määritellä toiminnallisin kriteerein (kommunikaatio, orientaatio, liikkumistaito, tarkka lähityöskentely, itsenäisen elämän taidot)
• -          Näkövammaisten ryhmään kuuluvat sekä heikkönäköiset, että sokeat
• -          Kuntoutuksen järjestämisvastuu sairaanhoitopiireillä
• -          Kuntoutustyöryhmään kuuluvat kuntoutusohjaaja, silmälääkäri ja mahdollisesti näönkäytön- ja liikkumistaidonohjaaja. Lapsen kokonaiskuntoutusta suunniteltaessa mukana usein lastenneurologinen työryhmä
• -          Jokaiselle näkövammaiselle lapselle laaditaan lääkinnällinen kuntoutussuunnitelma

• -          Näkövammaisten lasten kokonaiskehitys etenee pääpiirteittäin samantapaisten vaiheiden kautta kuin näkevien
• -          Sokeiden kehitys voi olla viivästynyt, mutta se tavallisesti kurotaan kiinni nuoruusikään mennessä, on myös esitetty, että sokeat tarvitsevat kehityksessään enemmän aikaa ja harjoittelua ja toisaalta voi olla, että sokeilla esiintyy jotkin kehitysvaiheet erijärjestyksessä kuin näkevillä
• -          Näkövammaisten lasten kehitystä ei voi mitata samoilla mittareilla kuin näkevien, näkövammaisille on LA-KU (0-6v) kehityksen arviointi- ja opetusohjelma, jonka kriteerit eivät perustu näönkäyttöön

o   LA-KU:ssa on kahdeksan kehityksellistä osa-aluetta kronologisesti ikäryhmittäin

-          Alle 3-vuotiaat:

o   Lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on tärkeää. Kommunikointi muiden kuin näköaistin kautta korostuu näkövammaisilla. Näkövammaisen lapsen kontaktiyritykset voivat jäädä vanhemmalta huomaamatta, joten vanhemmat saattavat tarvita apua lapsen signaalien tunnistamiseen

o   Jos lapsella on edes vähän näkökykyä, houkutellaan häntä kirkkailla väreillä, kontrasteilla ja valoilla käyttämään sitä (leikkitavaroihin, muihin voidaan kiinnittää kirkkaita värejä)

o   Lapsen kommunikaatioyrityksiin on tärkeä vastata ja rohkaista niihin

o   Näkövammaisuus ei sinänsä vaikuta motoristen taitojen kehittymiseen, mutta vaikuttavat liikkeelle lähdön motivaatioon ja lisäävät arkuutta

o   Näkövammaisilla ei myöskään tapahdu mallioppimista, joten oikeiden liikeratojen oppimiseen pitää käyttää aikaa.

o   Fysioterapeutin tarve jatkuu useimmilla pitkälle pystyyn nousemisen ja kävelemisen oppimisen jälkeenkin

o   Muiden aistien kuin näköaistin aktivointi on tärkeää, koska ne eivät ole syntyjään näkövammaisilla parempia kuin näkevillä, mutta tulevat olemaan havaintojen tekemisessä pääasemassa

o   Näkövammaisilla lapsilla saattaa esiintyä jo pienenä erilaisia maneereita (silmien painamista, huitomista, yms.), joihin pitää varhain puuttua ennen kuin niistä tulee sosiaalinen haitta. Hienovaraisesti poisohjata huomio maneerista.

-          Leikki-ikä:

o   Näkövammainen lapsi tarvii paljon harjoittelua erilaisiin toimintoihin kuten ruokailuun, pukeutumiseen, peseytymiseen ja wc-toimiin

o   Itsenäistä liikkumista pitää myös harjoitella. Kotona voidaan tiettyjä ovia merkitä, seinänviertä liikkuminen voi olla aluksi helpompaa, liikkumistaidonohjaaja arvioi, koska lapsi on valmis ottamaan valkoisen kepin käyttöön

o   Näkövammainen lapsi innostuu leikkimään äänen perusteella. Mielikuvitus-, kuuntelu- ja liikuntaleikit ovat vaikeasti näkövammaisen lapsen kehittyneempiä leikinmuotoja. Ne on erilaisia kuin näkevillä.

o   Näkövammaisen päivähoitopaikka on suunniteltava hyvin lapsen yksilöllisten taitojen perusteella

o   Avustajaa lapsi tarvitsee päiväryhmässä ohjaamaan ja opettamaan lasta yhteisiin toimintoihin ja leikkeihin. Tiloja tulisi mahdollisuuksien mukaan muokata lapselle sopivaksi, huomioitava myös lelujen ynnä muiden helppo saatavuus kuin myös apuvälineiden

-          Esiopetus:

o   Näkövammaiset lapset yleensä kuuluvat pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin

o   Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet samat kuin muilla

o   HOJKS (yksilölliset tarpeet, tavoitteet ja vahvuudet)

o   Mustateksti vai pistekirjoitus

o   Erilaisia apuvälineitä voidaan kokeilla (suurennuslasi, lukukivi, kiikarit ja lukutelevisio)

-----------

Lapsen kehitysvammaisuus

• -          Kehitysvammaisuutta luonnehtivat merkittävät sekä älyllisen toiminnan että adaptiivisen käyttäytymisen rajoitukset käsitteellisissä, sosiaalisissa ja käytännöllisissä taidoissa. Lisäksi kehittynyt ennen 18 ikävuotta.
• -          Määrittelyn taustalla teoreettinen mall, jossa viisi ulottavuutta

1.        Älylliset taidot      
2.  2. Adaptiivinen käyttäytyminen                
3.  3. Osallistuminen, vuorovaikutus ja sosiaaliset roolit                   
4.  4. Terveys (fyysinen terveys, mielenterveys, eriologia),                                
5.  5. Konteksti (ympäristöt, kulttuuri)

• -          Sovellettaessa määritelmää yksittäiseen lapseen on tärkeä ottaa huomioon seuraavat viisi kohtaa:

1.       Rajoituksia lapsen nykyisissä toiminnoissa tarkastellaan suhteessa hänen omiin ikäryhmä. Ja kulttuurityypillisiin toimintoihinsa erilaisissa yhteisökonteksteissa

2.       Valideissa arvioinneissa huomioidaan kulttuurinen ja kielellinen erilaisuus, kuten myös erot kommunikaatio-, aisti-, motoriikka- ja käyttäytymistekijöissä

3.       Lapsella on usein rajoitusten ohella myös vahvuuksia

4.       Tärkeä rajoitusten kuvailemisen tavoite on profiilin luominen tarvittavalle tuelle

5.       Oikea-aikaisen ja tarkoituksenmukaisen henkilökohtaisentuen myötä lapsen toimintakyvyn ja elämän laadun odotetaan paranevan.

• -          Kehitysvammaisuutta aiheuttavia riskitekijöitä esiintyy koko lapsen kehitysiän
• -          Diagnoosi on tarpeen, jotta vahvistetaan lapsen ja perheen kelpoisuus palveluihin, etuuksiin ja lainsäädännölliseen suojaan, määritellään palvelut ja palvelujen maksuperusteet ja diagnoosi on tärkeää suunniteltaessa tukitoimia itsenäistymisen, vuorovaikutussuhteissa toimimisen, päivähoidon, esiopetuksen ja muun yhteisön toimintaan osallistumisen sekä henkilökohtaisen hyvinvoinnin mahdollistamiseksi.
• -          Määrittelyyn kätetään älykkyystestejä, adaptiivisen käyttäytymisen asteikkoja ja ilmaantumisikädokumentteja. Myös lääkärin ja psykologin tutkimus, laboratoriotutkimukset, aivojen kuvantaminen, kudosnäytetutkimukset ja neurofysiologiset tutkimukset
• -          Kehityksen tukeminen aloitettava mahdollisimman pian

• -          Adaptiiviset taidot ovat taitoja, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä selviytymiseen
• -          Adaptiivisen käyttäytymisen osa-alueet, joissa huomattavien rajoitusten tulee ilmetä ovat käsitteelliset, sosiaaliset ja käytännölliset taidot
• -          Kunkin adaptiivisen käyttäytymisen osa-alueen merkittävät taidot ja taitojen hallinnan vaatimukset vaihtelevat lapsen kronologisesta iästä riippuen ja kulttuurityypilliset toiminnot yhteisökonteksteissa
• -          Myös vahvuudet pitäisi huomioida
• -          Vahvuuksien ja rajoitusten lisäksi taitoprofiiliin tunnistettava yksilöllisen tuen tarpeet ja muodot, joiden avulla lapsen toimintakyky jokapäiväisessä elämässä ja ikätyypillisessä kontekstissa paranee
• -          Tuentarpeet ja muodot eivät saa estää lapselta mahdollisuutta harjoitella aktiivisuuttaan ja aloitteellisuuttaan, itsenäisyyttään, vuoovaikutussuhteissa toimimista ja päivähoidon arjen toimintoihin osallistumista.

-          Palvelusuunnitelma:

o   Kirjallinen suunnitelma siitä, mitä palveluja lapsi ja hänen perheensä tarvitsevat

o   Lisäksi suunnitelmassa kuvataan palvelut, joita tuottaja- tai maksajaorganisaatiot sitoutuvat järjestämään

o   Päivähoito, avustaja, terapiat, kehitysvammaneuvolan palvelut, kuntoutusjaksot ja tilapäinen perhehoito

o   Suunnitelma laaditaan yhdessä perheen ja kunnan sekä muiden palveluvastaajien yhteistyössä

-          Kuntoutussuunnitelma:

o   Tehdään yhteistyössä vanhempien, henkilökunnan ja moniammatillisen kuntoutustyöryhmän kanssa

o   Arvio kokonaistilanteesta (vaikeudet, vahvuudet) ja perhetilanteen selvitys

o   Sisältää pitkänajan ja lyhyenajan tavoitteita

-          Varhaiskuntoutus:

o   Tarkoitetaan niitä yksilöllisesti suunniteltuja toimenpiteitä, joiden avulla pyritään tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja taitoja kommunikaation, kognitioiden, motoriikan, sosiaalisuuden ja omatoimisuuden osa-alueilla

o   Toteutetaan yleensä päiväkodissa

o   Päiväkodeissa, joissa erityisryhmiä tai integroituja ryhmiä, on erityislasten ohjaukseen ja hoitoon perehtyneitä työntekijöitä, kuten erityislastentarhanopettaja

o   Lapselle voidaan suositella henkilökohtaista avustajaa

o   Erityispäivähoidon lisäksi kotona voi käydä säännöllisesti vieraileva kuntoutusohjaaja tai koti-/avohoidonohjaaja, joka opastaa yleisiin ja erityishuollon palveluihin hakeutumisessa sekä toimii tarvittaessa yhdys- tai tukihenkilönä

o   Varhaisten vuosien aikana lapsella, jolla on kehitysvamma, siirtyy palveluista toisiin useita kertoja

o   Siirtymävaiheet pitää toteuttaa perusteellisesti

• -          Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevieen lasten varhaiskasvatuksessa ja –kuntoutuksessa käytetään Suomessa toisaalta kokonaisvarhaiskasvatukseen suunniteltuja ohjelmia ja toisaalta suppeampia taitojen arviointi- ja harjoitusohjelmia.
• -          Portaat –varhaiskasvatusmalla

o   Tavoitteellinen, vaiheittain etenevä kasvatuksen apuväline 1-6 vuotiaille erityistä tukea tarvitseville

o   Ohjelma etenee pieninä lapsen kehitystä kuvaamina askelmina eli taitoina joita on 580

o   Taidot jakautuu ryhmiin: vauvan kehitys, sosiaalinen kehitys, kieli, omatoimisuus, kognitiivinen kehitys ja motoriikka

o   Ohjelmaa toteuttaa lapsen äiti, isä tai päiväkodin henkilökunta lapsen luonnollisissa ympäristössä ja luonnollisissa tilanteissa

-          Pikku-Portaat – kasvamaan: (0-3v)

o   Pääperiaatteet:

1.       varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutusprosessia säätelee perhe tai lähiyhteisö

2.       Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus on varhaiskasvatuksen ydin

3.       Perheen omat perinteet, päivittäiset toiminnot ja leikit heijastavat elämänkuvioita, joihin toiminta nivelletään

4.       Kirjatut havainnot sekä vanhempien ja varhaiskuntoutustyöntekijän väliset keskustelut toimivat varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutuspäätösten pohjana

o   Mallissa on viisi vaihetta:

1.       Tietojen kerääminen vuorovaikutustilanteita, ympäristöä ja päivittäisiä totimintoja havainnoimalla sekä keskusteluin, ja näiden kirjaaminen Ekologisen suunnitelman lomakkeille. Havaintojen ja keskustelujen kohteena ovat havaitut vahvuudet, koetut ongelmat ja mahdolliset kysymykset.

2.       Vuorovaikutuksen ja päivittäisten toimintojen toiminnallisten tavotteiden määrittely yhdessä perheen kanssa. Lapsen taidot voidaan kartoittaa kaikilla osa-alueilla kokonaistaito- ja kehitysprofiilin määrittelemiseksi tai tarpeen mukaan vain tietyllä osa-alueella. Lapsen taitojen kartoittaminen Ekologisen suunnitelman kehityksen havannointi- ja seurantaoppaan avulla kertoo lapsen vahvuuksista ja antaa niistä lisätietoa neljän Vuorovaikutus ja päivittäiset toiminnot –kirjan kanssa. Taidot voidaan koota suomalaiseen versioon lisättyyn Taitojen koontilomakkeeseen.

3.       Perheen/lähiyhteisön säätelemän varhaiskasvatuksen soveltaminen. Niitä toimintoja taitoja ja käyttäytymismalleja, jotka perhe/lähiyhteisö on valinnut tärkeimmiksi, voidaan tukea päivittäisten arkisten toimintojen, leikkien ja vuorovaikutustilanteiden avulla. Vihjeitä ja ideoita löytyy Vuorovaikut ja päivittäiset toiminnot –kirjoista

4.       Edistymisen seuranj a kirjaaminen tehdään Ekologiseen suunnitelmaan

5.       Uusien tavotteiden määritteleminen

o   Tavoitteena on auttaa aikuisia havaitsemaan ja ennakoimaan seuraavat kehitysaskeleet, niin että he ovat valmiina antamaan lapselle parhaan mahdollisen tuen päivittäisten toimintojen ja leikkien tarjoamassa vuorovaikutuksessa.

-          Päiväkoti-Portaat: (2-6v)

o   Perusperiaatteet:

1.       Funktionaaliset sovellukset. Taitojen oppimisen ja arvioimisen toiminnallisen soveltamisen perustana ovat lapsen luonnollisesta ympäristöstä löytyvät toiminnot, joidin sisältyy motivaatio saattaa tehtävä loppuun.

2.       Taidon yleistäminen. Jonkin toiminnan yhteydessä opitun taidon käyttöä opetllaan uudessa tilanteessa ja uudella materiaalilla. Tämä edellyttää lapselta ongelmanratkaisutaitojen rakentamista.

3.       Erilaisten oppimistyylien ja -tapojen kunnioittaminen. Eri lapsilla erilaiset tekijät motivoivat ja vahvistavat opittua. Rutiinit ja toisto auttavat lasta ennakoimaan tulevia tapahtumia ja toimimaan odotusten mukaiset, jolloin lapsi saa vahvistusta omasta osaamisestaan ja onnistumisen kokemuksia. Tämä puolestaan kasvattaa hänen itseluottamustaan. Luonnollisen ympäristön toiminnat mahdollistavat useiden samanaikaisten taitoalueiden käyttäytymisen ja niiden trkoituksenmukaisen keskinäisen integroitumisen. Vammoistaan ja rajoituksistaan huolimatta jokainen lapsi voi osallistua toimintaan jollakin tavalla.

4.       Oppimisprosessia tuetaan eri tavoin.

5.       Lapsen toimintaympäristön suunnittelu siten, että se edistää lapsen omaa aloitekykyä, itsenäisyyttä ja myönteisen minäkäsityksen kehittymistä.

6.       Itsesuojelun opettaminen lapselle. Jokaisen lapsen itsesuojelukasvatus on päivähoidon velvollisuus ja lapsen oikeus.

7.       Jokaisen lapsen perheen vuorovaikutuksen ja ainutlaatuisuuden kunnioitus. Toimiva kommunikaatio perheen ja päivähoidon välillä. Päiväkodin henkilökunnan pitäisi parhaansa mukaan vahvistaa perheen käsitystä itsestään kasvattajana perheen omien arvojen pohjalta.

8.       Pyritään kehittämään jokaisen lapsen itsenäisyyttä, aloitteellisuutta ja myönteistä minäkäsitystä

• -          Toimintaa ja leikkiä varhaiskasvatuksessa ja –kuntoutuksessa

o   Virikkeellinen ympäristö, vuorovaikutustilanteita, jossa lapsi voi kehittää useita taitoja

-          Leikit ja pelit

o   Luonnollisia oppimistilanteita

§  Lapset oppivat huomaamaan ja katsomaan ongelmanratkaisumahdollisuuksia useista näkökulmista

§  Lapset oppivat työskentelemään yhteistyössä ottaen huomioon muidenkin osallistujien näkökulmia.

§  Lapsi hankkii aktiivisesti ympäristönsä hallitsemiseksi tarvitsemansa tiedot ja taidot sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa tapahtuvan keskustelun, päättelyn ja jäljittelyn avulla.

-          Luova toiminta ja itseilmaisu

o   Taiteiden ja luovan itseilmaisun menetelmät ovat merkityksellisiä lapsen henkisen kasvun ja oppimisen välineenä

o   Luovan itseilmaisun menetelmät tarjavat onnistumiskokemusten kautta eväitä itsetunnon ja identiteetin rakentamiseen, suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen, kulttuuritietoisuuteen kasvamiseen sekä ennen kaikkea kehitysvammaisuudesta riippumatta oman kulttuurin edistämiseen kaikissa lapsen toimintaympäristöissä

-          Vanhempien tärkeimmäksi kokemia lapsen kehitysvammaisuudesta johtuvia kasvatuksellisen tuen tarpeita:

1.       Joustavasti järjestettävissä oleva lapsen ilta- ja tilapäishoitopaikan tarve esim. Matkojen aikana, lapsen henkilökohtaisen avustajan tarve

2.       Lapsen ystävyyssuhteiden kehittäminen, esim. Vanhemmat toivoivat, että lasta ohjattaisiin nykyistä useammin toimimaan toisten kanssa

3.       Lapsen käyttäytymisongelmien hallitseminen.