13. Lapsen vammaan liittyvien haasteiden huomioiminen OSA 1

                                                     Lapsen motorinen kehitys

• Vauvan liikkeet (alle 3-4kk) ovat eri heijasteiden (refleksien) hallitsemia. Primitiiviheijasteita ovat:    asymmetrinen tooninen niskaheijaste, Moron heijaste, automaattinen kävely sekä tarttumisheijaste käsissä ja jaloissa
• Primitiiviheijasteiden häviäminen on edellytys asentoreaktioiden kehittymiselle. Asentoreaktioiden avulla lapsi pyrkii pitämään päätään pystyssä asennosta riippumatta. Vuoden iässä lapselle kehittyvät suojaheijasteet, joiden tehtävä on suojata esimerkiksi äkillisissä putoamisissa tai asennon muutoksessa. 

Karkea- ja hienomotoriikka

vastasyntynyt                    asento fleksiovoittoinen (raajat koukussa), käsien käyttö heijasteiden varassa

2kk                                  hapuilee riippuvia esineitä

3kk                                  käsistä nostaessa kykenee pitämään pään muun vartalon kanssa linjassa

3-4kk                              tuo molemmat kädet vartalonsa keskilinjaan, leikkii käsillään 

5kk                                  tekee uimaliikkeittä ollessaan päinmakuulla, käntyy 

6kk                                  päänasento ja kääntyminen hyvät, vetää varpaitaan suuhun

6-9kk                              siirtyy paikasta toiseen

8kk                                  kykenee istumaan

1v                                    osaa kävellä tai harjoittelee kävelemistä 

1,5v                                 juoksu haparoiden

*Käden liikkeet kehittyvät yhteistyössä näkö- ja kosketusaistin kanssa. Esineitä tavoittelemalla lapsi hahmottaa avaruudelliset ulottuutensa -> kongnitiiviset taidot kehittyvät

                                                           CP ja sen muodot

• Yleisin lasten tuki- ja liikuntaelin vammoista, oireet vaihtelevat hyvin lievistä toiminnan rajoitteitsa kokonaisvaltaiseen toiminta- ja liikuntakyvyttömyyteen
• Syitä hapenpuute, tapaturmat ja ensimmäisinä elinvuosina sairastetut sairaudet (vammautuminen voi tapahtua ennen syntymää, syntymän aikana tai ensimmäisinä elinvuosina)
• Kolme päätyyppiä:

           1. Spastisuus

               ¤ 70%:lla CP-lapsista on spatista hypertonusta, joka jäykistää lihaksia

               ¤ 30%:lla CP-lapsista toinen puoli kehosta on halvaantunut (hemiplegia spastica)

               ¤ Diplegia spasticassa molemmat alaraajat ovat jäykät

               ¤ 10-15%:lla CP-lapsista kaikki neljä raajaa ovat halvaantuneita (tetraplegia spastica)

    

           2. Atetoosi

               ¤ Ei-tahdonalaiset, matomaiset hitaat liikkeet (5-15%)

               ¤ Esimerkiksi irvistykset, suun lukkiutuminen, kuolaaminen, lisävammana usein kuulovamma

           3. Ataksia

               ¤ Tasapainovaikeudet ja koordinaatiohäiriöt, lihastonus alhainen (5-10%)

               ¤ Vapinaa ja tärinää raajoissa 

*CP-vamman lisäoireita ovat kuulon häiriöt, näön häiriöt, kohtausalttius, kehitysvammaisuus, oppimisvaikeudet, epilepsia ja puheen ongelmat. 

*Muita liikuntaelin sairauksia ovat esimerkiksi lihastaudit (tuhoavat tai surkastuttavat lihaksia), selkäydinkohju (lihasvoiman epätasapaino), tapaturmien aiheuttamat vammat. 

*CP-lapsen tapapaino- ja suojarefleksien puutteellisuus ja epävarmuus vaikuttavat raajojen liikelaajuuksiin, tukeutumiseen äkillisissä tilanteissa, liikkeiden ajoitukseen ja suuntaamiseen -> aiheuttaa epävarmuutta liikkumiseen

*CP-vammaisen lapsen motorisen kehityksen tukeminen tarkoittaa lapsen yksilöllistä tuntemista ja ohjaamista, lasta tulee ohjata hallitsemaan päätään ja asentoaan, jotta voisi käyttää käsiään ja kommunikoida. Lapsi tarvitsee liikettä, rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. 

Kuntoutus osana arkea

• Yleensä sisältää erilaisia terapioita (puhe-, fysio-, toimintaterapiaa), tukitoimia opetuksen järjestämisessä (HOJKS + apuvälineet) ja jokapäiväisessä elämässä, jotta voi selvitä arjen mahdollisimman itsenäisesti. 
• Oppiakseen lapsi tarvitsee toistuvaa harjoittelua, motorista harjoittelua voidaan soveltaa arkipäivän toimiin, kuten paikasta toiseen siirtymiseen, askarteluun ja leikkimiseen
• Tärkeää on vanhempien, terapeuttien ja päiväkodin hoitajien yhteistyö ja yhdessä asetetut tavoitteet, sekä lapsen mielipiteen huomioonottaminen
• Liikuntavammaisen motoriselle kehitykselle on tärkeää että ympäristö on liikkumiseen motivoiva ja houkutteleva, monipuolinen yhdessä ja yksin liikkumiseen. Myös erilaisten apuvälineiden käyttö tarpeen mukaan on tärkeää (kaiteet, kävelyteline, kepit)

Konduktiivisen opetuksen viisi periaatetta: 

(eli aikuiset voivat auttaa lasta oppimaan yhdistämällä opittavat asiat yhdeksi kokonaisuudeksi, Andreas Petön kysymys: kuinka voidaan auttaa lasta auttamaan itse itseään)

                   1. Oppiminen ja toimiminen tapahtuu ryhmässä (kannustaa & sosiaalisuus)

                   2. Houkutteleva ja omatoimisuuteen johdatteleva ympäristö

                   3. Ohjelman perusajatus on se, että lapsen omaehtoinen liikkuminen ja toimiminen johtaa                             myös muuhun oppimiseen (tehtävät, jotka vaativat ongelmanratkaisua & aistien                                             harjoittaminen)

                   4. Rytminen intentio tukee oppimista (rytmi, laulut, lorut tahdittavat liikkeitä ja suoritusta)

                   5. Moniammatillinen tiimi suunnittelee, toteuttaa ja arvioi oppimisryhmän toimintaa 

*Kasvattajien tehtävänä on suunnitella ja sisällyttää lapsen päivittäisiin leikkeihin, arjen toimiin ja oppimistuokioihin hänen kokonaisvaltaista oppimistaan ja koututumistaan edistäviä toimia ja tehtäviä. Kuntoutuksen tulee tukea myös sosiaalista ja emotionaalista kehitystä.

Kokonaisvaltainen kuntoutus

- Jokaiselle liikuntavammaiselle on tärkeää löytää ne yksilölliset asennot, jotka helpottavat työskentelyä ja estävät vääriä liikemalleja (peilien avulla asennon tarkistaminen)

- Hemiplegia-lapsen tulee aktivoida halvaantunutta puoltaan, kuntoutus tarvittaessa tehtävä "kädestä pitäen"

- CP-lapsen on nähtävä hyvin, pää kohtisuorassa katsottavaa kohdetta kohti. Pään kääntäminen voi aiheuttaa epätoivottuja heijastereaktioita

- Pukemis-, kantamis- ja syöttämistilanteista tulisi tehdä positiivisia 

- Omatoimisuuden tukeminen, tarvittavan ajan anto, rohkaisu  sekä vuorovaikutus eri tilanteissa on tärkeää 

- Tärkeä antaa lapsen puhua rauhassa; puheongelmien vuoksi voidaan joskus saada väärä kuva lapsen taidoista. Puheongelmien kohdalla on selvitettävä, onko ongelma puheentuotossa, -ymmärtämisessä tai -vastaanotossa. 

- CP-vammaisella omaehtoisen leikin kehittyminen on usein vaikeaa, liikkumisen esteestä voi helposti tulla sosiaalisen toiminnan este. Kuntouttajan tulisi luoda leikkitilanteita sekä antaa kokemuksia leikistä. 

                                                         Kuulovammainen lapsi

• Kuulovammaisia Suomessa 15% väestöstä, kuulovammat jaotellaan neljään osaan; lievä, keskivaikea, vaikea ja erittäin vaikea (termejä: huonokuuloinen, kuuro, kuuroutunut, viittomakielinen)
• Kuuloa tutkitaan neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa ikäkausitarkastusten yhteydessä, tavoitteena seuloa ne lapset, joiden kuulo on alentunut -> tarkempi tutkimus sairaalan kuulokeskusksessa/asemalla
• Riskitekijöitä kuulovammalle:  1. aivokalvontulehdus 2. epämuodostumat pään tai kaulan alueella 3. hoidettu vastasyntyneenä teho-osastolla 4. suvussa esiintyy kuulovammaisuutta
• Tukimuotoja ovat apuvälineet, kommunikointitapa, perheen tukeminen
• Perheen tekemät havainnot kuulovammaisuudesta tulee ottaa vakavasti, ja ne voivat olla mm.: lapsi ei käännä päätään äänenlähdettä kohti, lapsi kyselee jatkuvasti "mitä", puheenkehitys viivästynyt, äänensävy poikkeava ja puheessa on paljon virheitä 
• 1/3 kuulovammaisista todettu erilasteista monivammaisuutta, lisävammoina esimerkiksi liikunta- tai näkövamma. Myös kielenkehityksen erityishäiriöt ja keskittymishäiriöt liittyvät kuulovammaisuuteen.

Erilaisia tuen muotoja

• Tukiviittomat, huulioluku, viitottu puhe, kuulokojeet yms apuvälineet, viittomakieli, sisäkorvaistute, kuvat, esineet, piirrokset
• Sisäkorvaistutteisia lapsia Suomessa 160 = tuo haasteita päiväkoidon ja koulun henkilökunnalle, sillä integroituvat enenevissä määrin tavallisiin ryhmiin ja lähikouluihin
• Kuntoutuksessa käytössä käsite kuuloikä, joka tarkoittaa aikaa, jona lapsen on ollut mahdollista saada kuuloaistimuksia sisäkorvaistutteen aktivoinnin jälkeen. Aikuisen tehtävä on innostaa sisäkorvaistutetta käyttävää lasta juttelemaan ja kuuntelemaan, osoittaa iloa kuunteluyrityksiin ja antaa palautetta.
• Sosiokulttuurisen näkemyksen mukaan viittomakielisyys/kuurous on yksilön positiivinen ominaisuus jo pelkästään kielensä ja kulttuurinsa vuoksi.

Kommunikointimenetelmän valinta

• Lapsen kommunikointimenetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten lapsen yleinen terveydentila, kuulovamman syntymisen ajankohta, kuulovamman aste ja näkökyky
• Tukiviittomia (puhetta tuetaan viittomalla keskeiset sanat) käytetään myös dysfaattisten, autististen ja kehitysvammaisten lasten opetuksessa. Viitotussa puheessa puhutaan ja viitotaan samanaikaisesti. Viittomakielessä tärkeää on käsien liikkeiden ja muotojen lisäksi ilmeet ja vartalon liikkeet.
• 90% kuuroista lapsista syntyy kuuleville vanhemille -> emotionaalinen stressi vanhemmille, tieto ja kokemus puuttuvat, epätietoisuus ja uuden kielen opettelu (koko perhe saa kotiopetusta, tärkeää on että koko lapsen lähipiiri opettelisi viittomakieltä)
• Kyky käyttää viittomakieltä arjessa vahvistaa lapsen itsetuntoa, henkilöiden välistä kontaktinottoa,  itsenäisyyttä ja rohkeutta kommunikoida
• Lapselle opetettava ylä- ja alakäsitteet (mänty, kuusi, puu), yleiskäsitteet (edessä, takana, jälkeen), synonyymit (karhu, otso, mesikämmen) ja kuvainnolliset sanat (loska, pakkaslumi, sohjo). Syy-seuraussuhteet on myös syytä selittää selkeästi.
• Päivähoidon valinnassa on huomioitava se, että päiväkoti tukee lapsen kokonaiskehitystä ja ennen kaikkea kielenkehitystä. Viittomakieliset lapset tarvitsevat viittomakielisen ympäristön
• Kuulovammaisella on usein avustaja, jonka tehtävänä on auttaa ja kannustaa lasta osallistumaan ja toimimaan muiden lasten kanssa. Viittomakielinen avustaja toimii myös kielellisenä mallina ja tukee viittomakielen kehitystä
• Tärkeää sopiva puhetahti, visuaalisuus, valaistus, etäisyys puhujaan, ilmeiden käyttö, istumapaikka
• Vaikeasti kuulovammaiset kuuluvat pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin
• Kuntoutusohjaaja arvioi ryhmätilan kuunteluolosuhteet, antaa tietopaketin kuulovammaisuudesta ja on tärkeä yhteyshenkilö vanhemmille ja henkilökunnalle. Yhteistyö, tiedonkulku, luottamus, suunnitelmien ja tavoitteiden luominen vanhempien ja henkilökunnan välillä tärkeää! 

Lähteet
https://www.baby-connect.com/images/baby2.gif
http://brainfitnessstrategies.com/blog/wp-content/uploads/2010/10/Cerebral-Palsy.jpg
http://www.ppchero.com/wp-content/uploads/2011/12/Happy-Baby.png
Pihlaja, P & Viitala R. 2004. Erityiskasvatus varhaislapsuudessa. Helsinki: WSOY

Lisätietoa heijasteista!!!
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/0_1-vuotias/mita_ihmeen_heijasteita/

-PINJA

4. Lapsi, metakognitio ja oppiminen

• Ennen kuin lapsi siirtyy varsinaiseen koulutukseen, hän oppii monia perusvalmiuksia, tietoja ja taitoja vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa sekä itse tutkien ja kokeillen
• Se. millä tavalla oppiva lapsi ajattelee, tulkitsee ja työstää opittavaa eli minkälaisia toimintatapoja, strategioita hän käyttää, määrää paljolti sen, mitä hän oppii
• Lapsen motivoituneisuus ja tavoitteisuus säätelevät myös voimakkaasti oppimista
• Lapsen metakognitio alkaa kehittyä, kun lapsi oppii vähitellen tarkastelemaan ja ohjaamaan omia ajattelu- ja tiedonkäsittelyprosessejaan

http://www.funfrank.com/funny-child-lifter-can-you-do-like-this/

                                       

Pienten lasten valmiudet ja varhaiset kokemukset

• Vauvojen ajattelutoimintojen kannalta tärkeä kehitys alkaa jo äidin kohdussa ja jatkuu kiivaana syntymän jälkeen
• Jo paljon alle 7-vuotiaat lapset ovat monelta osin strategisesti taitavia sekä tietoisia psyykkisistä tapahtumista ja niiden vaikutuksesta käyttätymiseen
• Hyvin nuoret lapset nähdään nykyään huomattavasti taitavampina kuin 20 vuotta sitten
• Erilaiset yritykset muistaa ja ratkaista jotain ongelmaa tarjoavat kokemusalustaa lapsen metakognition kehittymiselle (esim. esineen piilotus lapsen nähden ja viiveen jälkeen sen palauttaminen tutkijalle)
• Ennen kuin lapset koulussa kohtaavat tilanteen, jossa edellytetään kirjoitetun kielen ymmärtämistä, ovat monet heistä jo yleensä hankkineet hyvän joukon kielellistä sujuvuutta tilanteissa, joissa viestintä tapahtuu puheen välityksellä.
• Lukemisessa tarvittavien ymmärtämistaitojen kehittyminen tarjoaa hyvän esimerkin varhaisten, sosiaalisesti jaettujen kokemusten merkityksestä lapsen ajattelun kehittymiselle.

https://thatmakestwo.wordpress.com/tag/funny/page/4/

Lapsen ja aikuisen rakentava vuorovaikutus:
- lukutuokiot
-yhteiset leikkihetket
-pelit
-askartelu
-filmien katselu
-luontoretket yms.
→ Yhteisessä puuhailussa myös lapsen tietoisuus ja tieto omasta itsestään kehittyy sitä mukaa,                    kun hän oppii tarkkailemaan omia toimintojaan.
               

http://tysonadams.com/tag/sleep/

• Metakognitiiviset kokemukset ovat tietoisia kokemuksia, jotka ovat sekä kognitiivisia että tunneperusteisia.
• Pienet lapset eivät useinkaan täysin ymmärrä näiden kokemusten synnyttämää epäilyä ja epävarmuutta→ ongelmia omien ymmärtämättömyyden tunteiden kanssa

Lapsen ymmärry oman mielen toiminnasta

• Ensimmäiset metakognitiiviset kokemukset syntyvät lapsen tarkkaillessa muiden ihmisten käyttäytymistä
• Lapsi joutuu tarkastelemaan oman toimintansa tarkoitusta yrittäessään ymmärtää toisten ihmisten toiminnan tarkoitusta
• Vähitellen nämä ajatteluprosessit koetaan mielensisäisiksi tiloiksi, joista lapsi kehittyessään muodostaa oman metakognitiivisen tietonsa
• Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, joissa on ohjattu tiedostamaan omaa toimintaansa, auttavat lasta vahvistamaan tietoa omasta ja muiden ihmisten tiedonkäsittelystä
• Metakognition ensimmäisiä ilmenemismuotoja on lapsen pyrkimys tehdä itsensä ymmärretyksi.  → Lapsi tehostaa tällöin viestintäänsä muuntamalla toimintaansa ja kielellisiä ilmaisujaan sekä tarkkailee sitten tästä saamaansa palautetta
• Tärkeä kehityksellinen siirtymä mielen käsitteellistämisessä 3-4 vuoden iässä, jolloin ymmärrys oman ja toisten toiminnan tavoitteellisuudesta alkaa sisäistyä
• Metakognitiivinen tieto voi olla esim.

     1. tietoa itsestä ja muista ihmisistä toimijoina ja ajattelijoina
     2. tietoa erilaisten tehtävien ja tilanteiden vaikutuksesta omaan toimintaan
     3. tietoa eriaisten toimintastrategioiden käyttötarkoituksista

• Vähitellen lapsen pitäisi alkaa ymmärtää näiden eri tekijöiden vaikutuksia toisiinsa ja edelleen niiden yhteisiä vaikutuksia kognitiivisiin prosesseihin→ taito säädellä omaa toimintaa
• Kun metakognittivinen tieto alkaa sisäistyä ja liittyä omaan toimintaan, lapsen mahdollisuudet ohjata stretegisesti omaa toimintaansa (esim. oppimista) lisääntyvät

http://yaznisketches.wordpress.com/2012/07/13/its-tgif/

Itsesäätely osana oppimistaitojen kehittymistä

• Lapsen tehokaan ja tavoitteellisen oppimisen kannalta tärkeää on itsesäätely eli kyky ohjata omaa älyllistä toimintaa (suunnittelemalla, valvomalla, ohjaamalla tai tarvittaessa korjaamalla)
• Taitavat oppijat eroavat muista erityisesti taidoissa valvoa ja säädellä omaa älyllistä toimintaansa
• Lapsilla, joiden oppimisessa on ongelmia, on paljon vähemmän kokemuksia tilanteista, joissa tarvitaan kognittivisia prosesseja→ he eivät ole oppineet tiedostamaan älylliseen toimintaansa liittyviä strategioitaan ja siksi ne ovatkin usein tehottomia tai jopa kehittymättömiä
• Kehitysvammaisilla lapsilla korkeamman tason toiminnanohjauksessa puutteita (toiminnan suunnittelu, tavoitteellisen toteuttamisen osatoiminnot)
• Itsesäätelyä voidaan vaalia ja kehittää kaikilla lapsilla, ei vain taitavien "ominaisuus"
• Taitava oppija:

1. pyrkii jatkuvasti tunnistamaan ja määrittelemään eteen tulevia tehtäviä, vaatimuksia ja omia pyrkimyksiään
2. kykenee sopeutumaan toimintaansa luontevasti tavoitteiden mukaisesti
3. tarkistaa toimintansa tuloksia

http://donpk.com/hd-wallpapers/funny-cute-baby-pictures-hd-wallpapers-collection-2013/attachment/lovely-baby-pictures-collection-2013

Esimerkkinä kielelliset taidot ja lukemaan oppiminen

• Luku- ja kirjoitustaidon alkuopetuksessa painottuvat perinteisesti sanantunnistaminen ja oikeinkirjoitus
• Ennen kouluikää tai heti koulun alussa tapahtuva näihin valmiuksiin vaikuttaminen tukee tärkeällä tavalla varsinaista koulussa tapahtuvaa lukemaan ja kirjoittamaan oppimista
• lukemaan oppiminen→ sanavaraston laajeneminen→ luetun ymmärtäminen
• Matteus-efekti: Nopean ja hyvän alun lukemisessa saaneet jättävät niin tiedollisesti kuin taidollisestikin jälkeen niitä, joiden lukeminen on lähtenyt kankeasti liikkeelle
• Lapsen myöhemmän kehityksen kannalta on haitallista, jos puhutun ja kirjoitetun kielen ymmärtämisen kehittyminen jää esi- ja alkuopetuksen ulkopuolelle
• Lasten ymmärtämistaitoihin onkin tärkeää kiinnittää huomiota jo päiväkodissa ja esiopetuksessa
• Ymmärtämisen valvonta: oman ymmärtämisen tason arviointi ja säätely
• Lapselle tulisi kehittyä ajatus siitä, että tekstien kuuntelemisen ja lukemisen kautta avautuu rikas kokemuksen ja tiedon maailma

http://favim.com/image/459932/

Oppimis- ja ajattelutaitojen tukeminen varhaislapsuudessa

• Lapsen kehityksen kannalta on olennaisen tärkeää, miten aikuinen yhteisissä vuorovaikutustilanteissa ohjaa lapsen ajattelua esimerkein ja vihjein sekä mallittamalla, selittämällä tai palautetta antamalla
• Se, miten lapsi oppii ohjaamaan älyllistä toimintaansa, on yhteydessä siihen, millä tavalla hän on tiedostanut ja miten häntä on ohjattu tiedostamaan omaa ajatteluaan (esim. erilaisissa arkipäivän ongelmanratkaisutilanteissa)
• Oppimistaitoja ja metakognitioita voidaan opettaa ja harjaannuttaa
• Saadakseen riittävästi tietoa ja luottamusta oman älyllisen toimintansa ohjaamiseen, lapsi tarvitsee paljon erilaisia toiminta- ja oppimiskokemuksia (mekaaninen lukeminen vrt. keskusteleva lukeminen)
• Oikeanlaisessa ympöristössä ja sopivalla tavalla tuettuna myös kehitysvammaiset lapset kykenevät omaksumaan metakognitiivisia taitoja ja muuta korkeampaa toiminnanohjausta, kuten oman toiminnan suunnittelua ja organisointia
• Päiväkodeissa ja esiopetuksessa on mahdollista tietoisesti ja systemaattisesti tukea ja ohjata lapsen ajattelua ja taidollista kehitystä erilaisissa toimintatilanteissa (esim. askartelu-, leikki- ja lukutuokiot)
• Koulun tarjoama opetus viimeistään tarjoaa jokaiselle lapselle runsaasti uusia ja erilaisia oppimistilanteita, joiden avulla lapsi kykenee vähitellen muodostamaan käsityksen omasta toiminnastaan ja kyvyistään sekä yleisemmin itsestään oppijana

http://archive.bebo.com/Profile.jsp?MemberId=8620520

Lähde
Pihlaja, P. & Viitala, R. 2004. Erityiskasvatus varhaislapsuudessa. Helsinki: WSOY.

Henrika

5. Perhe ja vuorovaikutusnäkökulma lapsen käyttäytymiseen

   ERILAISIA PERHEITÄ

• perheen ja sen jäsenten vuorovaikutussuhteet ovat keskeisiä ympäristötekijöitä pohdittaessa lapsen persoonallisuuden kehitystä ja selitettäessä hänen käyttäytymistään

• tavallisesti perhe mielletään yksiköksi, jossa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa ja heidän biologisia lapsiaan

 - Suomessa kuitenkin lisääntyvä joukko lapsia, jotka eivät ole kasvaneet tällaisessa ”tavallisessa” perheessä, esimerkiksi adoptiolapset ja sijoitetut lapset, vanhempi kuollut tai vanhemmat eronneet -> yksinhuoltajaperhe tai uusperhe

  - normaalisuuden näkökulmasta nämä ”epätavalliset” perheet nähdään poikkeavina perheinä, joissa asuminen on riski lapsen kehittymiselle -> lapsella usein käyttäytymishäiriöitä

• uusperheiden keskeisin ongelma on erilaisten uusien suhteiden hyväksyminen ja  määritteleminen -> mitä huonommin suhteet on määritelty ja hyväksytty, sen  todennäköisemmin perheen lapsilla voi esiintyä käytöshäiriöitä heidän reagoidessaan  tilanteeseen

• yksinhuoltajaperheissä ja uusperheissä on mahdollista kokea tavallista enemmän kateutta,  mustasukkaisuutta ja vaikeuksia hyväksyä toista perheenjäsentä, toisaalta kasvaminen  myönteisessä ilmastossa uusperheessä mahdollistaa erilaisten taitojen ja ominaisuuksien  hankkimisen (sopeutuvaisuus, uuden hyväksyminen, monipuoliset näkemykset erilaisiin  ihmissuhteisiin ja erilaisuuden hyväksyminen) 

• lapsen käyttäytymiseen vaikuttavat hänen kehonsa ja sen toiminta, perimänsä ominaisuudet, varhaiset kokemuksensa toisista ihmisistä, nykyhetken vuorovaikutussuhteensa sekä hänen ympäristönsä normit, arvot ja ihanteet -> arvioitaessa lapsen käyttäytymistä tulee häntä tarkastella kaikista näistä näkökulmista

 LAPSEN PERIMÄN JA FYSIOLOGISTEN TEKIJÖIDEN MERKITYS KÄYTTÄYTYMISESSÄ

• lapsen normaalissa kehityksessä ilmenevät hänen biologisilta vanhemmiltaan perimänsä ominaisuudet (esim. lahjakkuuden eri muodot, aktiivisuus, yritteliäisyys)

• lapsen kehittyessä keskeinen tekijä on, kuinka vanhemmat ja muu ympäristö suhtautuu ja vaikuttaa lapsen perinnöllisiin ja muihin biologisiin ominaisuuksiin

• perimän merkitys ei ole kohtalonomaista ja muuttumatonta, vaan lapsen persoonallisuudessa varhain ilmenevät piirteet jalostuvat myöhempien myönteisten vuorovaikutuskokemuksien kautta toimivaksi persoonallisuudeksi -> jos lapsi kohtaa ympäristössään vain kritiikkiä, syrjintää ja laiminlyöntiä, hänen on vaikeampi rakentaa itsetuntoaan ja tulla toimivaksi jäseneksi yhteiskuntaan

• lapsen ruumiin epämuodostumat ja tavallisuudesta poikkeavat ominaisuudet ym. saattavat aiheuttaa lapselle itsetunto-ongelmia ja häpeää, joita kompensoidessaan lapsi saattaa alkaa käyttäytyä poikkeavasti (esim. vihamielisesti) tai vetäytyy ja eristäytyy yksinäisyyteen

• perittyjen ominaisuuksien erottaminen vuorovaikutussuhteiden ja samaistumisen kautta kehittyneistä luonteenpiirteistä on vaikeaa -> lapsi ei peri suoraan jotakin tietynlaista piirrettä, mutta hänellä on perityt valmiudet kehittää omille vanhemmilleen tyypillisiä käyttäytymismalleja

• perimä mahdollistaa tietynlaiset käyttäytymismallit, mutta oleellisella tavalla hänen käyttäytymisensä lopulliseen muotoon vaikuttaa merkittävien aikuisten reagoiminen hänen tekemisiinsä

    VARHAISTEN KOKEMUSTEN MERKITYS LAPSEN KÄYTTÄYTYMISESSÄ

• psykoanalyyttinen persoonallisuusteoria painottaa varhaisten ihmissuhdekokemusten merkitystä lapsen persoonallisuuden kehityksessä ja siten myös häiriökäyttäytymisessä

• lapsen eri kehitysvaiheissa kokemat kasvatukselliset toimenpiteet, arvostus ja välittäminen sävyttävät hänen myöhempää käyttäytymistään

• lapsen tunnetasolla tapahtuva laiminlyöminen saattaa joissain tilanteissa saada hänet kokemaan itsensä arvottomaksi ja kyvyttömäksi arvostamaan muita ihmisiä → seurauksena voi olla väkivaltaa itseä tai muita kohtaan

• lapsen liiallinen huolehtiminen ensimmäisten elinvuosien jälkeen johtaa riippuvaisuuden lisääntymiseen vähentymisen sijaan ja lapsen kyvyttömyyteen hoitaa asioita oma-aloitteisesti

• lapsen varhaiskehityksen ajan kokemuksien vaikutukset hänen persoonallisuudelleen eivät ole kohtalonomaisia ja muuttumattomia → ihmisen persoonallisuus kehittyy läpi elämän, ja siten myöhempien kehitysvaiheiden myönteiset tapahtumat voivat korjata aiemmissa vaiheissa koettujen traumojen vaikutuksia (esim. huostaanotettujen lasten persoonallisuuden kehityksen harppauksenomainen eteneminen myönteiseen suuntaan)

     VUOROVAIKUTUSSUHTEET KÄYTTÄYTYMISEN SÄÄTELIJÖINÄ

• perimän ja varhaisten kokemusten lisäksi merkittävä lapsen käyttäytymisen muovaaja on tilanne, jossa lapsi on, ja kenen kanssa hän on vuorovaikutussuhteissa (esim. lapsen käyttäytyminen päiväkodissa/koulussa usein erilaista kuin kotona) 

• kotona ja päiväkodissa/koulussa säännöt voivat poiketa toisistaan → mitä samankaltaisempia vaatimuksia lapseen kotona ja päivähoidossa kohdistetaan, sen helpompaa hänen on sopeutua yhteiskuntaan

• lapsen ja aikuisen välisissä suhteissa on keskeistä, kuinka kumpikin osapuoli reagoi toisen käyttäytymiseen

• sirkulaarisessa ajattelussa lapsen häiriökäyttäytymisen jatkuminen on riippuvainen siitä, miten ympärillä olevat ihmiset siihen suhtautuvat

• vanhempien ja opettajan tulee pystyä keskustella lasten kanssa lasten toiveistaan ja huomioida myös lapsen näkökulma

• lasten tottelemattomuutta vanhempi voi yrittää ratkaista käyttämällä auktoriteettiaan: kiristys, pakotus → riittävä keino hallita lasta, mutta eivät tue parhaalla tavalla lapsen kehitystä

• voimakastahtoisten lasten ja heidän vanhempiensa välisissä suhteista ilmenee erityisiä hankaluuksia auktoriteettia käytettäessä → tällainen jatkuva juupas-eipäs -asetelma saattaa myrkyttää vanhemman ja lapsen välisen suhteen, ja silloin vuorovaikutuksesta jäävät pois lapsen kehitykselle tärkeät myönteiset kokemukset omasta ainutkertaisesta merkityksestä ja kuulluksi tulemisesta

• lapsen kanssa selviää useista ongelmatilanteista, jos vanhempi pyrkii selvittämään itselleen, kuinka lapsi näkee tilanteen → saman tapahtuman tai asian voi tulkita eri tavoin riippuen omista kokemuksista ja motiiveista

 KASVUYMPÄRISTÖN ERILAISTEN ARVOJEN JA ASENTEIDEN MERKITYS

• ihmisen käyttäytymistä voidaan selittää myös arvoja ja asenteita sekä niiden välisiä ristiriitoja tutkimalla

• varhaisiin kokemuksiin kuuluu ympäristön arvojen omaksuminen, myös erilaiset uskonnolliset ryhmät, poliittiset puolueet, urheiluseurat jne. edustavat itselleen tunnusomaisia arvoja, joita ryhmään kuuluvat kunnioittavat ja toteuttavat

• suomalaisten elämää hallitsevat myös lait ja asetukset sekä epäviralliset säännökset, kuten käyttäytymissäännöt

• lapsen käyttäytymisessä esiintyy usein ongelmia, jos eri yhteisöt kohdistavat häneen ristiriitaisia odotuksia → lapsi kokee arvojen ristiriidan esimerkiksi, jos kodin ja päiväkodin arvomaailmat ovat erilaiset (esim. ruokailutavat)

• kummallakin vanhemmalla on oma taustansa siihen kuuluvine arvoineen ja sääntöineen → usein kumpikin vanhempi pyrkii saamaan omat kasvatusihanteensa käyttöön → ristiriitaisten arvojen tarjoaminen haitallista lapselle → lapsella esiintyy tottelemattomuutta ja käytöshäiriöitä

KEINOT VAIKUTTAA PULMATILANTEISSA

• systeemiteoreettisen viitekehyksen mukaan muutos jollakin ihmiseen käyttäytymiseen vaikuttavalla alueella muuttaa kaikkien systeemiin kuuluvien ihmisten suhteita ja tuo siten tullessaan erilaista käyttäytymistä

• vanhempien ja opettajien välinen yhteistyö, josta lapsi ymmärtää, että nämä tukevat toisiaan ja pyrkii yhteiseen päämäärään, johtaa hyvään tulokseen

• vanhempien ja ammattilaisten yhteistyössä työntekijän on hallittava keskustelutekniikka ja oltava avoin erilaisille näkemyksille ja ongelmanratkaisuehdotuksille

• perhekeskeisessä terapiamallissa halutaan tukea ja auttaa vanhempia löytämään keinoja hallita lastaan ja auttaa heitä muodostamaan aiempaa toimivampi suhde lapseensa → mitä aiemmin lapsen suhde vanhempiin saadaan muuttumaan ja hänen häiriökäyttäytymisensä hallintaan, sen enemmän korjaavia ja myönteisiä kokemuksia lapsi ennättää saada → myönteinen persoonallisuuden kehitys

• terapeutin keskeinen tehtävä on tarjota apuaan huomioiden asiakkaittensa toivomukset, tavat ja kyvyt niin ongelman aiheuttajan kuin hoitomenetelmän suhteen

Uudistuva lapsuus -Power point

Tekijät: Pinja, Pyry, Sonja

3. Lapsen neuropsykologinen kehitys

- lastenneuropsykologia = kehitysneuropsykologia

     *psykologian erityisala

     * tarkastelee lapsen keskushermoston ja käyttäytymisen välisiä yhteyksiä kehityksen eri

        vaiheissa

- keskushermoston + sen ohessa käyttäytymisen ja tunne-elämän kehitykseen vaikuttaa kaksi suurta tekijäryhmää: 1. keskushermosto pyrkii kehittymään määrättyjä geneettisiä ohjelmia toteuttaen (vaikuttamassa voi olla myös perintötekijöitä, jotka vievät kehitystä epätoivottavaan suuntaan → esimerkiksi perinnölliset vakavatkin kehityshäiriöt tai eräät lukivaikeuden muodot)

2. aivojen kehitykseen voi vaikuttaa jo raskauden alusta asti erinäiset ympäristötekijät (virukset, äidin runsaasti käyttämä alkoholi, traumat, lapsen varhaiskehityksen aikainen äärimmäisen niukka kokemusmaailma)

→ näiden erinäisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta lapsi kehittyy yksilölliseksi persoonallisuudekseen

- lapsen kehitykseen vaikuttavat tekijät keskenään monimutkaisessa vuorovaikutuksessa → transaktionaalinen suhde

* suhde, jossa erilaiset tekijät aktiivisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja voivat täten muuttaa toistensa merkitystä

- Werner ym. (1971) tutkivat raskauteen ja synnytykseen liittyen riskitekijöiden merkitystä lasten myöhemmälle kehitykselle:

   * totesivat, että raskauteen ja synnytykseen liittyneen komplikaation merkitys osaksi riippuvainen äidin sosiaalisesta ja koulutuksellisesta asemasta

    → äidin sosiaalinen status suhteellisen hyvä ja lapsen syntymään liittyi komplikaatioita → lapsen      myöhempi älykkyysosama vain 6-7 pistettä alempi verrattuna vastaavassa sosiaalisessa asemassa olevien äitien lapsiin, joiden syntymään ei liittynyt komplikaatioita

    → äidin sosiaalinen asema + koulutus suhteellisen alhaiset ja lapsen syntymään liittyi komplikaatioita → myöhempinä vuosina mitattu äo 19-37 pistettä alhaisempi kuin vastaavassa sosiaalisessa asemassa olevilla lapsilla, joiden syntymään ei liittynyt komplikaatioita

- kodin rajalliset mahdollisuudet näyttää korostavan varhaisen biologisen riskitekijän merkitystä myöhemmälle kehitykselle (täten 5-6 v lapsen ongelmallisen käyttäytymisen syitä arvioitaessa ei voi täsmällisesti päätellä, mikä osuus biologisilla tekijöillä on ja mikä lapsen kokemuksilla) → tärkeää ottaa molemmat syyryhmät huomioon

- perimän merkitys psykologiseen ja neuropsykologiseen kehitykseen korostunut tutkimustuloksissa

   * perimällä suurempi merkitys lapsen kehitykseen – kognitiiviseen kuin myös tunne-elämän   kehitykseenkin kuin mitä olemme ajatelleet

- lapsen kognitiivinen kehitys + käyttäytyminen monimutkaisia tapahtumia, joten on varottava yksinkertaistavaa tapaa käyttää perimää niiden selittäjänä

- esim. lukivaikeuksissa, monissa muissa kielellisen kehityksen häiriöissä, tarkkaavaisuushäiriöissä, motorisessa koordinaatiohäiriössä tai pakko-oireiden kehittymisessä perinnöllisellä taipumuksella suuri merkitys, mutta myös kokemushistorialla on vaikutusta siihen, toteutuuko kyseinen taipumus poikkeavaan kehitykseen + miten voimakkaana

- perimän merkityksen tunnistaminen auttaa ymmärtämään, miksi joku lapsi kehittyy hyvin vaikeissakin olosuhteissa, kun taas toiselle samat tai hyvätkin olosuhteet voi johtaa epäsuotuiseen kehitykseen

MOTORIIKKA

- keskeinen osuus lapsen varhaiskehityksessä

- yleensä lapsi kehittyy tietyn väljän aikataulun mukaisesti myös motoriikan osalta

- edellyttää monien keskushermoston toimintojen kypsymistä, kehittymistä joustavaan yhteistyön sekä tavanomaiset mahdollisuudet harjoitella kyseisiä taitoja

- kehitys ei ole välttämättä tasaista, vaan voi edetä joskus hyppäyksittäin

- aivoissa useita alueita ja järjestelmiä, jotka on eri tavoin tärkeitä motoriikan kehittymisessä ja motorisissa suorituksissa

- aivokuorella otsalohkon takaosissa sijaitseva motorinen aivokuori keskeinen erilaisten motoristen liikkeiden toteuttamisessa

- sen etupuolella sijaitsevalla premotorisella alueella keskeinen merkitys mm. monimutkaisten liikesarjojen toteuttamisessa (esim. puheen motoriikassa)

- otsalohkon sisäpinnalla sijaitseva supplementaarinen motorinen alue tärkeä monien automatisoituneiden toimintojen toteuttamisessa (esim. nopeat perättäiset sormella naputtamiset)

- syvissä aivojen osissa sijaitsevat tumakkeet keskeisiä asentojen kontrollin ja ilmmeisesti myös motorisen oppimisen kannalta

- pikkuaivot tärkeitä tasapainon kehittymisen, nopeiden liikkeiden ajoituksen + ennakoivien liikesuoritusten kannalta (esim. heitetyn pallon kiinni saaminen)

- nämä eri alueet yhteydessä toisiinsa ja moniin muihin aivojen osiin hermojen välityksellä

- motoriset suoritukset riippuvaisia sensorisista havainnoista (tuntoaistin ja kinesteettisen aistin antamista tiedoista + näköalueella esim. etäisyyksien arvioinneista)

Motoriikan häiriöt

- eriasteisia motorisia vaikeuksia voivat aiheuttaa aivovauriot ja aivotoiminnan erilaiset lievät häiriöt

- CP esimerkki joidenkin alueiden poikkeavasta toiminnasta, mikä on voinut olla seurausta raskauden aikana tai synnytyksessä tapahtuneesta vaurioitumisesta

- ongelmien toteamisen jälkeen intensiiviseen lastenneurologiseen hoitoon ja seurantaan + myöhemmin tarpeen mukaisesti erityispäiväkotiin ja erityisluokalle

- CP -vammoja elävänä syntyneistä lapsista noin 0,2%:lla, mutta lieviä motorisia vaikeuksia huomattavasti enemmän → puhutaan lapsista, joilla on kehityksellisiä koordinaatiohäiriöitä

- CP-lapsella selviä neurologisia oireita (spastisuus tai poikkeavat heijasteet), koordinaatiohäiriöisellä oireet usein suhteellisen lieviä ja epämääräisiäkin

- selvät oireet, jotka on aina poikkeavia lapsen iästä riippumatta → ”kovat oireet”

- lievät oireet → ”pehmeät oireet”

  * jotkut pehmeät oireet kehitykseen liittyviä piirteitä, joiden olisi pitänyt hävitä lapsen ikään nähden

  * esim. Moron refleksi häviää yleensä puolen vuoden ikään mennessä

  * pehmeät oireet voivat näkyä niin, että jonkin taidon kehittyminen viivästyy liiallisesti (AD/HD -oireyhtymän yhteydessä usein jonkinlaisia motorisia koordinaatiovaikeuksia)

- pehmeille neurologisille oireille tyypillistä, että ne ovat jossakin iässä normaaliin kehitykseen kuuluvia, mutta toisessa iässä esim. merkkejä neuraalisetn kehityksen osittaisesta viivästymisestä

  * pehmeisiin oireisiin luokiteltuja oireita, joihin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota: mm. refleksien asymmetria ja käsien vapina

- monimutkaisten lihasliikkeiden ennakoimisen ja hallinan vaikeus tekee useat leikit ja pelit vaikeiksi (pallon kiinni ottaminen lennosta ja sen heittäminen korostuneen epätarkkaa)

- useimmat pehmeiden oireiden piirteet motoriikassa saattaa olla melko harmittoman tuntuisia

- jotkut tutkijat pitävät niitä tärkeinä viitteinä hermoston jollakin tavoin poikkeavasta kehityksestä → oireet eräänlaisia jäävuoren huippuja, joiden merkitys itse oiretta laajempi

HAHMOTTAMINEN

- laaja käsite, jolla viitataan monenlaisiin kognitiiviseen taitoihin

- voidaan tarkoittaa näköaistin välityksellä tapahtuvaa kokonaisuuksien näkemistä (jonkin hahmon erottamista piilokuvasta) tai yksittäisen äänihahmon (sanan) erottamista yleisemmästä äänitaustasta

- moniselitteinen käsite, jonka käyttäyminen edellyttää aina lisämääritteen

- kaikissa hahmottamisen muodoissa lapsella voi esiintyä kehityksen viivästymistä tai puutteellisuutta

- monet hahmottamistapojen vaikeudet liittyy erityisesti oikean aivopuoliskon ja etenkin sen takaosien toiminnan poikkeavuuksiin (lapsilla ongelmien paikallistaminen varsin viitteellistä)

- hahmottamisessa kyse usein hyvin monien aivoalueiden korostunutta yhteistoimintaa edellyttävistä taidoista

TARKKAAVAISUUS

- Alan Mirsky jakanut tarkkaavaisuuden neljään erilaiseen päätyyppiin:

   1. Kyky kiinnittää valikoivasti huomio joihinkin seikkoihin + reagoida niihin oikealla tavalla

        *esimerkiksi lapsen kyky löytää monien kuvioiden joukosta määrätynlainen kuva ja merkitä se    kynällä

   2. Kyky säilyttää tarkkaavaisuus pitkiä aikoja yhteen menoon + reagoida vain etukäteen sovittuihin asioihin

        * korostuu lapsen kannalta pitkästyttävissä tilanteissa

  3. Kyky siirtyä tarvittaessa joustavasti ja nopeasti asiasta toiseen

  4. Muistiin liittyvä

       *työmuisti eli lyhytaikainen muisti ja tarkkaavaisuus liittyy läheisesti toisiinsa → ilman   riittävästi toimivaa työmuistia huomion kiinnittäminen esim. monia kuvia sisältävän kirjan sivuun tietyn kuvan löytämiseksi ei onnistu

- tarkkaavaisuuden kannalta keskeisessä asemassa:

   * otsalohkon alueet

   * syvällä aivokuoren alla olevat alueet

   * aivoissa kulkevien viestien välittäjäaineet (= transmitterit), joiden tehokkuudessa yksilöllisiä eroja ja joiden toiminta todettu poikkeavaksi erilaisissa häiriöissä

- tarkkaavaisuuden kaikkien osa-alueiden arvioiminen alle kouluikäisillä lapsilla ongelmallista mm. täsmällisten normitietojen puuttumisen vuoksi (normaalina pidettävä vaihtelu laajaa sen ikäisenä)

Tarkkaavaisuuden häiriöt

- keskittyminen ja tarkkaavaisuus voi häiriintyä monesta syystä (väsymys, erilaiset mielialaan vaikuttavat tapahtumat, jännitys → voi aiheuttaa levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia)

- jos keskittymis- ja tarkkaavaisuusongelmat pitkäaikaisia ”aina” olleita piirteitä, jotka vaikeuttaa päivittäistä elämää → voi olla tarkkaavaisuushäiriö (ADHD)

- tarkkaavaisuus suhteellista ja sidoksissa moniin eri asioihin

- pojilla yleisempiä kuin tytöillä

- alle kouluikäisillä kiinnitetään huomio yleensä levottomuuteen ja impulsiivisuuteen

- tarkkaavaisuushäiriöt, joihin ei liity ylivilkkautta → esille vasta kouluiässä

- syitä tutkittaessa vain alle 5%:ssa ongelman selittää aivovaurio, perintötekijöillä suurempi merkitys

- tarkkaavaisuuden kehittymiseen liittyvät häiriöt voidaan jakaa kahteen päämuotoon:

1. pääpiirteenä kehittymätön kyky hallita tarpeeksi omaa toimintaa, käyttäytyminen korostuneen impulsiivista ja motorisesti levotonta, ylivilkasta

- pienetkin ärsykkeet häiritsee keskittymistä (ympäristö, omat ajatukset/tunteet)

- usein vaikeampaa pakottaa itseään keskittymään asioihin, jotka ei kiinnosta

- jos asia kiinnostava tai uusi → voi keskittyä pitkäänkin

- käyttäytymishäiriöt ja aggressiivissävyinen käytös tavallista yleisempää

- yleinen muoto

2. pääpiirteenä tarkkaavaisuuden suuntaaminen vääriin asioihin + kognitiivisen prosessoinnin hitaus

- edellistä päämuotoa harvinaisempi

- käytös voi olla arkaa, vetäytyvää, depressiivisen tuntuista

- omissa ajatuksissaan, täytyy usein vetää muiden mukaan toimintoihin

- harvoin hyökkäävää käytöstä, mutta pelot ja ahdistuneisuus keskimääräistä tavallisempia

- tarkkaavaisuushäiriöihin liittyy usein ainakin lievinä myös muita oireita

   * erikouluiässä erilaiset kielellisen kehityksen tai hienomotoriikan erityisvaikeudet + ”hahmottamisvaikeudet”

   * osalla voi esiintyä käyttäytymisen ongelmia (uhmakkuus, masentuneisuus, pelot)

- yksinomaan tarkkaavaisuuteen rajoittuva häiriö suhteellisen harvinainen

Tarkkaavaisuushäiriöiden hoito

- perheiden ja lapsen psykososiaalinen tuki + lääkehoito

- vanhempien ryhmämuotoinen tuki (perhekoulu) sekä käyttäytymisterapian erilaatuinen soveltaminen

- joissain tapauksissa yksilöterapia

- keskeisessä asemassa arkipäivän korostunut jäsentäminen, oppimitilanteiden mitoittaminen tarpeet huomioiden sekä vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukeminen

- lääkehoitona ensisijaisesti stimulanttilääkkeet

- parhaat hoitotulokset yhdistämällä psykososiaalinen tuki ja lääkehoito

Diagnostisia nimikkeitä

- aikaisemmin nimitetty MBD -oireyhtymä = tarkkaavaisuushäiriöön liittyy vaikeuksia sekä motoriikassa että hahmottamisessa ja/tai oppimisessa → kyse ongelmaryppäästä, jonka syntymisessä aivotoiminnalliset tekijät keskeisiä

- tavallisimmin MBD -diagnoosin on saanut alle kouluikäinen tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi, jolla on levottomuustyyppisen tarkkaavaisuushäiriön lisäksi motorista kömpelyyttä + vaikeuksia näön ja käsien yhteistyössä/hahmottamisessa, voi olla myös puutteita kielellisessä kehityksessä

→ vaikeuksia orientoitua ja pysyä mukana erityisesti nopeasti etenevissä tilanteissa, myöhemmin voi esiintyä oppimisvaikeuksia koulussa sekä ongelmia oman käytöksen hallinnassa

Kuntoutus

- laaja-alaista, arkipäivän elämässä tapahtuvaa heikkojen alueiden vahvistamista

- vahvuuksien korostamista

- uusien toimintatapojen kehittämistä

- joissakin tilanteissa erityisryhmissä/yksilöllisesti tapahtuvaa systemaattista kuntoutusta

* neuropsykologinen kuntoutus, puheterapia, toiminta- ja fysioterapia, psykoterapia, lääkehoito

KIELEN JA PUHEEN KEHITYS

- lapsella jo syntymänsä jälkeen suuria valmiuksia erotella puheen kaltaisia ääniä muista äänistä

- ekan ikävuoden lopulla alkaa ymmärtämään sanattoman ele- ja ilmekielen → alkaa ilmaista toiveitaan elehtimällä

- lapset eroavat synnynnäisistä syistä kielelliseltä tietoisuudeltaan sekä etenkin äännetietoisuudeltaan

→ ilmenee esim. siinä, miten helposti oppii kuuntelemaan, miten helposti oppii tavuja kääntämällä leikkimään sanoilla

- kielellinen tietoisuus ja äännetietoisuus ennakoi lukemiseen oppimisen helppoutta tai vaikeutta

- kielelliset toiminnot liitetään vasempaan hemisfääriin → aikuisilla ja yli 5v vasemman hemisfäärin vaurio ja toimintahäiriöt aiheuttaa erilaisia puheen tuottamisen/ymmärtämisen vaikeuksia

- myös oikea hemisfääri käsittelee kielellistä tietoa → voi joskus ottaa hoitaakseen vaurioituneen vasemman hemisfäärin kielen prosessoinnin tehtävät, jos vaurio on laaja ja tapahtunut alle yhden vuoden iässä

- kielen ja puheen kehityksen häiriöitä voi esiintyä joko muiden neurologisten kehityshäiriöiden osana tai erillisenä kehityksellisenä ongelmanaa

- syinä tavallisimmin jo raskauden aikana alkaneet aivotoimintojen organisoitumisen poikkeavuudet tai synnytykseen liittyvän vaurioitumisen seuraukset

- perinnöllisillä tekijöillä tärkeä merkitys erityisesti niihin kielellisen kehityksen häiriöihin, jotka ei liity johonkin muuhun neurologiseen kehityshäiröön

- keskimääräistä monipuolisemman kielellisen kyvykkyyden kehittymisen kannalta rikkaalla kieliympäristöllä tärkäe merkitys

TEMPERAMENTTI

- viitataan niihin eroihin, joita lapsilla on jo varhain tavassaan reagoida ympäristönsä ärsykkeisiin ja tapahtumiin

- voimakkaasti korostuvat temperamenttipiirteet suhteellisen pysyviä varhaislapsuudesta aikuisuuteen asti (aktiivisuus, fysiologisten toimintojen säännöllisyys, ärsykekynnys, reaktioiden voimakkuus, mieliala ja pitkäjänteisyys)

- tutkijat löytäneet kolme erilaista temperamenttityyppiä:

1. ”tavalliset” → ei sisältänyt selvästi korostuneita erityispiirteitä, 40% tutkituista lapsista

2. ”vaikeat lapset” → pienestä pitäen alhainen reagointikynnys (levottomia, itki paljon, vaikea sopeutua muutoksiin), 15%

3. ”hitaasti lämpiävät” → vaati paljon aikaa sopeutuakseen uusiin tilanteisiin, mutta tutustuttuaan pärjäsivät hyvin, 15%

- toistaiseksi ei tiedetä tarkasti, millaisiin aivoja koskeviin eroihin käyttäytymistaipumusten erot liittyvät

- lapsen temperamentin huomioon ottaminen sisältää ajatuksen siitä, että lapsiin tulee suhtautua yksilöinä

 - erilaisten aivotoiminnan poikkeavuuksien tai voimakkaasti korostuvien temperamenttipiirteiden (pelokkuus, impulsiivisuus) todettu liittyvän kehityksen kuluessa tavallista useammin myös erilaisiin käyttäytymis- ja tunne-elämän ongelmiin

11. Sosiaalis-emotionaaliset vaikeudet lapsuudessa

11. Sosiaalis-emotionaaliset vaikeudet lapsuudessa

-         - Inhimillisessä kasvussa sosiaalis-emotionaalinen alue liittyy kanssakäymiseen, vuorovaikutukseen ja tunteisiin sekä kokemuksiin, joita kanssakäymisessä herää.

-         - Lapsen kehitykseen ja kasvamiseen liittyy suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä

-          -Lasta suojaavia tekijät ovat yhteydessä lapseen ja hänen läheisiinsä sekä hänen elämänsä tapahtumiin ja laajempaan sosiaaliseen kontekstiin

1.       Läheisen aikuisen läsnäolo vähentää stressiä

2.       Emotionaalinen tuki vähentää ahdistavien kokemusten vaikutusta

-         - Lapsella itsellään on suojaavia tekijöitä kuten: kyky empatiaan, ystävällinen luonne, korkea aktivaatiotaso, itsenäisyys, hyvä motoriikka ja havaintokyky, kielellinen lahjakkuus ja myönteinen käsitys itsestä.

-         - Riskitekijät liittyvät

1.       yksilöön (vanhempien hankala elämäntilanne)

2.        perheeseen (taloudelliset, perheen elämäntapa ja epäjohdonmukainen kasvatus)

3.        laajempaan verkostoon ja yhteiskuntaan (lapsi ja perhe jäävät vaille riittävää sosiaalista tukea)

-         - Psyykkisten ongelmien synnylle yhteistä on varhaisen kasvuympäristön ihmissuhteiden vaikeus

Sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys

Ikä                       Tunteet                                                                       Empatia

0-1 v.            Toisten tunnetilojen tulkinta                         Kyky kokea toisen paha olo itsessä, toisen paha
kasvoista, emotionaalisen merkityksen        olo saa vauvassa aikaan ahdistusta
liittäminen tiettyihin objekteihin

1-2 v.             Toisen lohduttaminen ja suututtaminen,      Toisen pahan olon aiheuttama ahdistus vähenee,
kiusaaminen, tuotetaan itse erilaisia              pyrkimys vaikuttaa toiseen, esim. antamalla lelun
emootioita aktiivisesti, ei vain reagoida
toisen tunteisiin

2-3 v.            Kyky kuvitella toisen ihmisen olotilaa,          Aktiiviset interventiot toisen ihmisen lohduttami-
havaintoja, aikomuksia tai tunteita               seksi lisääntyvät empaattinen toisen tunnetiloja
                                                                  kohtaan

3-4 v.            Omien tunteiden puoliautomaattinen             Tietää jo, että paha olo sijaitsee toisessa ei itsessä
piilottaminen, ei vielä ”huijaa” toisia
omilla tunteilla

5-6 v.            Tunnistaa ja nimeää pelon, surun, ilon,        Empatia toisen ihmisen elämänolosuhteita
vihan ja ujouden                                                     kohtaan
osaa jo käyttää omia tunteita hyödyksi
ja ”huijata” niillä muita

7 v.                Tunnistaa em. lisäksi ylpeyden,
mustasukkaisuuden, kiitollisuuden,
huolestuneisuuden, syyllisyyden ja
jännittyneisyyden

Sosiaalis-emotionaaliset vaikeudet

-          -Näkyvät sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa ja tunne-elämän ilmaisussa

-          -Ekologinen lähestymistapa pitää tärkeänä lapsen elinpiirin ja ympäristön sosiaalista toimintaa, kun etsitään häiriön lähdettä. Näin ongelma on lapsen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa

Vaikeuksien moni-ilmeisyys

-         - Lapsen vaikeudet voivat ilmetä monin eri tavoin:

a.       arkuutena, ujoutena ja vetäytymisenä

b.      hillittömyytenä, häiritsevyytenä ja hyökkäävyytenä

c.       voi olla ylivilkas ja keskittymiskyvytön

d.      riippuvuusongelma (lapsi ei halua erota vanhemmistaan ja mennä päiväkotiin)

-         -Itsetunto on lapsella koetuksella, jos hänellä on sosiaalis-emotionaalisia ongelmia -> tunne-elämä ja sosiaaliset valmiudet eivät ole ikätasolla

-        -  Lapsen ongelmat voivat näkyä hänen vaikeudessa leikkiä, solmia kontakteja ja tulla toimeen ikäistensä kanssa

-          -Sosiaaliset vaikeudet ovat liittyneet toisaalta ei-verbaalisen järkeilyn puutteisiin sekä niiden tuottamiseen.

Väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi

-         - Ongelma lapsen tunne-elämän vaikeudessa, johon liittyy hallitsemattomia tunteenpurkauksia

-         - Aggressio voi suuntautua ulospäin muihin ihmisiin ja esineisiin tai se voi suuntautua itseensä

-          -Pitkään jatkuva aggressiivinen toiminta haavoittaa lapsen itsetuntoa, vanhempien vanhemmuutta ja kasvatushenkilöstön ammattitaitoa.

Rajattomat lapset

-          -Lapsi ei kestä yhtään EI- sanaa

-          -Ilmenee hyvin ihmissuhteissa siten, että minän ja sinän rajat ovat lapselle hämärät

Arat ja pelokkaat lapset

-          -Näkyy kontaktien vähyytenä ja estyneenä käyttäytymisenä

-         - Lapsi voi kiinnittyä johonkin pelkoon tavallista pidemmäksi ajaksi

-          -Arkaa lasta on houkuteltava kontaktiin ja hänen merkittävyyttä on korostettava

Milloin on syytä olla huolissaan lapsen psyykkisestä kehityksestä ja minän rakentumisesta?

-Huomataan seuraavia asioita lapsessa:
- taantuminen ja oireilu jatkunut pitkään
- vaikea ymmärtää toisen lapsen tunteita ja hän nauttii toisen hädästä
- ei ole kykyä leikkiä
- käyttäytyminen vieroksuttaa muita lapsia
- outoja ja tavallista suurempia pelkoja
- elää kuin eri maailmassa kuin muut
- tunneilmaisu on poikkeava

Työskentely lapsen kanssa

-          -Työskenneltäessä lähtökohtana on lapsen yksilöllisyyden ymmärtäminen

-         - Lapsi tulisi tuntea hyvin ja tunnistaa kehitys eri osa-alueilla

-          -Kasvattaja ja yhteisö asettavat itselleen tavoitteita tukiessaan lapsen kasvua

-          -Kasvattaja voi tukea lapsen itsetuntemusta ja itseluottamusta sekä auttaa saamaan positiivisia kokemuksia

-         - Ikätoverit ovat tärkeitä sosiaalis-emotionaalisessa kehityksessä, koska lapsi luo realistista, ikäsidonnaista ja sosiaalista tietoa itsestään, sen kautta

->tasavertaisuus

-         - Luottamuksellisen aikuiskontaktin syntyminen on lapselle tärkeä

-          -Toiminnassa on rajoituksia, joita opetellaan pala palalta

-          -Johdonmukainen toiminta aikuisilta luo turvallisen raamin lapsen toiminnalle

-         - Lapsen ympäristö rauhallinen ei liikaa virikkeitä

Pedagogiset menetelmät

-         - Pienryhmä mahdollistaa turvallisessa kontekstissa toiminnan

-          -Työntekijä muovaa kasvatuksen menetelmät ja sisällöt lapsen tarpeiden mukaan (leikit, sadut, laulut, roolileikit ja draama)

-          -Kendallin mukaan tehokas menetelmä on ajallisesti rajoitettu, keskittyy ongelmaan ja lapsiryhmä on homogeeninen. Menetelmä toimii parhaiten, kun

·         sisältää käyttäytymiseen liittyviä elementtejä

·         kohdistuu kognitiiviseen prosessiin

·         kohdistuu emotionaalisiin kokemuksiin ja on toiminnallisesti orientoitunut

Päivähoidon ja vanhempien yhteistyö

-          -Vanhempien kanssa tehdään paljon yhteistyötä: on vanhempainiltoja, talkooiltoja, juhlia, kotikäyntejä, vanhempien päiväkotivierailuja yms.

-          -Yhteistyömuotojen lisäksi tulisi miettiä, mitä tämä yhteistyö on, mitä tukeminen tarkoittaa ja miten voitaisiin kehittää

-         - Yhteistyö tulisi perustua dialogiin, joka on kuuntelemista ja vastaamista

-          -Vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä heidän kasvatustyönsä tukemisessa lähtökohtana on luottamus ja keskusteluissa käytettävä kieli

Lapsiryhmän merkitys

-         - Lapsiryhmän tehtävänä on inhimillistää, sosiaalistaa lasta ja tehdä hänestä yhteisön jäsen

-        -  Ryhmä opettaa ja auttaa

1.       kommunikoimaan keskenään ja tekee heistä ajattelevia

2.       näkemään, että olemme kaikki erilaisia

-          -Lapsella, jolla on sosiaalis-emotionaalisia vaikeuksia, korjaavan kokemuksen antaminen on erityisen tärkeää

-          -Toisen lapsen seura ei riitä poistamaan lapsen kehityksen haasteita ja kehitykseltään sosiaalisesti ja emotionaalisesti tasapainoinen lapsi voi aiheuttaa toiminnallaan tuskallisuutta lapselle, joka tarvitsee tuke sosiaalisessa ja emotionaalisessa kehityksessä

-         - Aggressiiviselle lapselle ryhmä voi opettaa puhumisen taidon

-         - Ryhmä voi myös ehkäistä lapsen kasvua, mikäli lapsi pääsee tyrannisoimaan ja alkaa itsekin ajatella itsestään, että on paha

Ryhmän rakenteet kehityksen tukena

-         - Erityisryhmän ja tavallisen lapsiryhmän eroja on

1.       henkilökunnan koulutustaso (erityisluokassa vähintään yksi erityisopettaja/ erityislastentarhaopettaja)

2.       ryhmäkoko (erityisryhmässä on vähemmän lapsia)

3.       rakenteelliset erot toiminnassa (perusturva ja kontrolli keskeisiä kummassakin, mutta erityisryhmässä tehdään lisäksi suunnitelmallisemmin ja tiiviimmin yhteistyötä perheen kassa)